Affirmaatio-Boum!

Olen ihastunut erilaisiin kortteihin, kuten hankkimiini

Autuutta Aivoille ja Stressinhallinta -kortteihin.

Niiden lisäksi markkinoilta löytyy lukuisia muita kortteja,

joita voi nostaa päivittäin tai tarpeen tullen.

..Ja minulla on nyt myös Boumit!

On ihanan kutkuttavaa kurkata,

mikä viesti kullakin Boumilla on minulle annettavana.

Kirjoitin siis itselleni 31 affirmaatiolausetta ja sujautin

ne Boumien kitaan sieltä noukittavaksi

hädän hetkellä tai aamuisin.

Siten jokainen lause elää mielessäni pitkin päivää.

Se toimii!

Lastenkutsujen ohjelmaa: Faaraosynttärit

Viime vuonna seikkailimme poikiemme synttäreillä merirosvoaiheisen seikkailun. Aarrejahdissa olimme tänäkin vuonna, mutta hieman hurjemmassa! Tervetuloa kurkkaamaan Faarao Kasperoksen pyramidin uumeniin!!

Leikki toteutettiin laveriksi kutsumamme sänkymme alla metrin korkuisessa tilassa, joka on noin 2 m x 2 m pinta-alaltaan. Sinne mahtuu muuten kumman hyvin myös teini-ikäisiäkin seikkailijoita..

Näin seikkailu etenee..

Tarina Faarao Kasperoksesta

Seuraavaksi kerron teille tarinan Faarao Kasperoksesta ja hänen pyramidistaan..

Faarao Kasperos eli tuhansia vuosia sitten kaukana Suomesta, maassa, jossa paistaa kuuma aurinko. Olemme nyt Egyptissä. Joka puolella on paljon hiekkaa ja suuria pyramideja.

Muinaisessa Egyptissä faaraot olivat kuninkaita ja heille rakennettiin valtavia pyramideja. Faarao Kasperoksellekin rakennettiin omansa ja sen sisään suljettiin satumaisia aarteita faaraon muistoksi.

Kasperoksen pyramidi on säilynyt koskemattomana vuosituhansien ajan, kunnes se nyt löydettiin.

Tarvittaisiin kuitenkin viisi vapaaehtoista tutkimusmatkailijaa, jotka voisivat kulkea urheina pyramidin uumeniin ja kertoa kaikille sen aarteista ja ansoista. Oli nimittäin tavallista, että pyramideihin asennettiin erilaisia ansoja. Tähänkin pyramidiin on yrittänyt päästä sisään jo sata etsijää, mutta he ovat epäonnistuneet. Te ette varmasti epäonnistu!

 

Olen löytänyt hiekasta muutamia paperilappuja, joiden avulla epäilen oven avautuvan.

Niissä on joitain kummallisia merkintöjä..

Alkuperäiset hieroglyfiavaimet Legon nettisivuilla

Faarao Kasperos rakasti arvoituksia, joten hän lukitsi ovensa hieroglyfein. Tutkijoiden tulisi ensin ratkaista nämä arvoitukset ja sitten etsiä oven tiilistä kirjain, joka vastaa vastauksen ensimmäistä hieroglyfiä.

Tässä vaiheessa lapset ratkoivat arvoitusta ja mursivat tiiliseinää yksi rivi kerrallaan.

Kun olette ratkaisseet arvoituksen, katsokaa lapun taakse, siellä on kuva aarteesta,

joka teidän tulisi löytää pyramidin ensimmäisestä kammiosta.

Seikkailu alkakoon!!

Seuraavaksi lapset etsivät aarteensa eteiskammiosta. Aarteet olivat poikani kimaltavasta paperista leikkaamia hahmoja. Aarteen takana luki vihjeitä matkan varrelle pyramidin uumeniin ja löytyipä pyramidista karttakin seikkailijoille mukaan otettavaksi.  Tästä lähdettiin siis ratkaisemaan vihjeitä yksin tai pareittain tai vaikka takaovesta suoraan Aarrekammioon päätyvää reittiä pitkin. Lapsia jännitti, mutta oli TOSI-TOSI hauskaa!!

1. Pääset eteiskammiosta salaoviverhoa avaamalla Kirousten käytävään.

2. Jos katsot faaraon silmiin, kohtaat kirouksen. Palaa alkuun ja kokeile taas.

Askarteluvinkki: Päällystimme pahvinpalan liimaten foliopaperia sen päälle. Piirsimme Faaraon ja Kobrat suoraan folioon kuulakärkikynällä ja liimasimme päälle kimaltavaa paperia eri värein. Puhkasimme silmät ja liimasimme pahvin taakse värillistä kalvoa, jolloin hahmojen silmät loistavat valoa, joka niiden takana palaa. HUI!

3. Älä koske keppiin tai muumio herää. Ylitä Myrkkyvirta siltaa pitkin kohti Aarrekammiota.

4. Laske kolmeen, niin Aarteenvartijat eivät huomaa sinua.

5. Varo laavavyöryä! Ota Kirstusta yksi aarre mukaasi ja poistu pyramidista.

Rohkeat tutkimusmatkailijat ratkaisivat Faarao Kasperoksen pyramidin arvoituksen noutamalla urheasti aarteensa pyramidin kätköistä. Ja seikkailun jälkeen olikin mukavaa leikkiä pyramidissa vielä pitkään.

Kehitimme tämän leikin yhdessä ideoiden ja askarrellen poikieni kanssa. Ja se jos mikä onkin parasta!

Kurkkaa myös Faaraosynttäreiden koristelujuttu..

Ensi vuonna jälleen uudet kujeet, mitähän silloin kehitelläänkään..

Lastenkutsut: Faaraosynttärit

Toteutimme olohuoneeseemme upean aavikkotunnelman narun ja parin lakanan avulla.

Meillä ei ole pöytää, johon mahtuisi kymmenen vierasta ympärille, joten juhlan teeman mukaisesti juhla-ateria nautittiin istuen lattialla tyynyjen päällä.

Koristeeksi pöytään askartelin Pyramideja kultaisesta kartongista ja pillikoristeiksi mustia kobria sekä kultaisia pillerinpyörittäjiä.

Pyramidi oli helppo toteuttaa kuusikulmion avulla. Yksi sivuista leikataan pois, toiseen lisätään liimaa ja kolmas taitetaan päälle.

Näillä pohjattomilla pyramideilla oli hauska yllättää vieraat, kun pyramidin alle olikin kätketty karkkiaarteita.

Juhlissa oli yhtenä leikkinä se, jossa otetaan kolme pyramidia, kätketään yhden alle karkki, siirrellään vinhasti pyramideja ja lopulta pitää arvata, minkä pyramidin alla karkki on. Lapset olivat aivan mestareita tässä leikissä!

Kurkkaa myös Faaraosynttäreiden ohjelma!

Joulukalenteri Luovuuden linnan tyyliin

Tänä vuonna meidän ei tarvinnut luottaa pelkkiin tonttuihin, kuten viime vuonna, jolloin tontut tulivat avuksi, kun en millään ehtinyt toteuttaa joulukalenteria lapsillemme. Mietin pitkään, millainen joulukalenteri olisi hauska. Muistelin edellisten joulujen kalentereita, tässä esimerkiksi tällainen:

Tämä on kuva ensimmäisestä tekemästäni joulukalenterista lapsilleni. Se on Tiimarista ostettu käsittelemätön yhden laatikon lipasto, jonka vetolaatikon veistelin lumilinnaksi ja maalasin täyteen kivoja pikkuhahmoja ja tarinoita. Vajaa vuoden vanha lapseni rakasti vetää lumilinnan auki ja etsiä lokerosta yllätyksen, joka useimmiten oli satsumanpala tai viinirypäle tai joku muu herkku. Ihmettelimme tarinoita yhdessä ja hauskin taisi olla toisella puolella lipastoa lumi pöllyen mäkeä laskevien oravien kuva.

Myös 24 tulitikkurasiaa on jo ollut käytössä joskus, lokerikot ja taskukalenterit olisivat ihan hauskoja nekin, mutta jotain vähemmän makeaa teki mieli tehdä tänä vuonna. Sellaista, joka ei vaatisi hurjaa pikkulelujen metsästämistä kaupoista eikä liikaa askartelemistakaan.. Kalenteri voisi olla myös ehkä jotain, mikä opettaisi kärsivällisyyttä ja joulun odottamisen merkitystä..

Sitten oivalsin, millainen joulukalenteri olisi tällä kertaa hauskinta tehdä! Siispä ostimme kaksi pakettia legoja! Tällä hetkellä Hero factoryn Bioniclet ovat poikiemme suosiossa ja ne soveltuvatkin erinomaisesti joulukalenteriksi.
Legopakkauksen jakaminen kahteenkymmeneenneljään osaan tuotti kyllä hieman päänvaivaa, mutta ottaen huomioon lapsen loogisen päättelykyvyn saimme mielestäni jaettua legot siten, että yllätys siitä, millainen kokonaisuudesta muodostuu, säilyy mahdollisimman pitkään. Eli jutun juju on siinä, että:


1. Jaetaan legopakkaus 24 osaan, jotka on helppo koota ohjekirjan ohjeiden mukaan. Skannataan ohjekirja ja tulostetaan jokaiselle päivälle oma pieni ohjelappu. Koko ohjekirja annetaan vasta jouluaattona viimeisten palojen kanssa.

2. Askartelimme yhdessä huovasta jouluiset pussukat, jotka koristelimme liimaamalla niihin nappeja ja muita hienoja koristeita. Pojista oli hauskaa ommella itse.


3. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa lapset saavat kertoa, mistä haluavat etsiä pussukkaa seuraavana aamuna. Näin he saavat osallistua yllätykseensä itsekin.

Ensimmäisenä aamuna pettymys oli tietysti valtava, kun pussukasta haaveiltiin löytyvän vaikka mitä yllätyksiä, mutta siellä olikin surkea Bioniclen aloituspala. Pienen keskustelun jälkeen onneksi kalenteri muuttui riemuksi, kun lapset tajusivat saavansa jouluksi uuden lelun tällä tavalla!! Pari palaa kerrallaan lelu valmistuu. Sillä leikitään jokaikinen aamu ja mietitään, minkähänlainen siitä tuleekaan.

Ja tontuista puheenollen.. Tänä aamuna se vintiö oli käynyt piilottamassa poikien pussukat aivan muualle kuin minne oli sovittu. Se jätti onneksi viestin niiden paikalle, jotta pojat pääsivät hihkuen etsimään aarteitaan.

Mukavaa joulunodotusta kaikille!!

Har har har!! #%@ !!

Olimme heinäkuun alussa mökkeilemässä ja siellä ajankohtaisena leikkinä oli merirosvoilu. Leikin rekvisiitaksi valmistimme yhdessä poikien kanssa merirosvolipun. Poikani suunnitteli kuvan, piirsin sen kaavapaperille ikkunaa vasten läpi ja siirsin kuvan huovalle. Ompelin luut käsin mökillä kiinni vanhaan villakangastilkkuun (joka on jäänyt yli kauan aikaa sitten, kun tein paisuvia vauvamahojani varten lisäkkeen talvitakkiini..).

Lipun toiseen reunaan ompelin nauhakujan, jonka yläpään ompelin umpeen. Lipussa kuului olla myös reikiä ja repaleinen toinen reuna. Pujotimme lipun viimein oksaan ja leikki alkakoon!!

Merirosvoilun yksi tärkeä osa on tietysti aarteenetsintä. Otin kotoa mökille mukaan tukevaa kopiopaperia (220 g/m2), jonka värjäsin uunipellillä vahvassa teessä ja kuivatin saunassa. Kun paperi oli kuiva käärin sen rullalle ja sytytin palamaan saunan kiukaan tulipesässä. Koska paperi oli vahvaa, ei sitä puhaltamalla saanut sammutettua, joten pian vain dippaamaan ämpäriin ja karttapaperi oli valmis.

Piirsin paperille aarresaaren kuvan, unohtamatta kompassitähteä! Väritimme kuvan yhdessä. Muistelin samalla, miten ihanaa lapsena oli katsoa vierestä, kun isäni piirsi minulle kuvia. Hän piirsi tarinoita samalla, kun kertoi niitä. Saman totesivat poikani, kun pyysin heitä piirtämään kanssani.. Välillä on vain niin ihanaa katsoa kun äiti piirtää.
Löysin paikalliselta kirpputorilta pienen metallisen kirstun, jonka kätkin pääkallovuoren uumeniin ja pojat pian hihkuen lähtivät aarretta etsimään. Kirstusta löytyi aarteena hopeakolikoita eli foliopaperiin yksitellen käärittyjä pantterikarkkeja..

Emme myöskään unohtaneet merirosvojen vaatetusta, johon kuului tietysti silmälaput (villakangastilkku ja kuminauhaa) kummallekin pojalle (ne eivät olleet kovin mukavan tuntuisia päällä) sekä päähuivi, joka sidottiin solmuun takaraivolle.

Merirosvot olivat myös varastaneet ritareilta miekan itselleen, mutta siitä kerron lisää joskus toiste.. ;)

Lastenkutsujen ohjelmaa

Olemme jo pitkään etsineet aarteita ja kadonneita sukkia meidän ikioman joulutonttumme vuoksi. Hän kun aina hukkasi sukkansa joulun alla kotonamme nuuskiessaan. Häneltä sain idean lastenkutsujen ohjelmaan ja tällaista meillä sitten oli.

Kotimme on melko erikoinen, koska eteisestä aukeaa ovi komeroon, joka on vain metrin korkuinen. Tästä kulki läpi vain ne, jotka uskalsivat!! (Siis kaikki..) Pääkallovuoren toisella puolella odotti merimaisema ja kiipeäminen vuoren rinnettä ylös. Vuorella istuttiin kallion jyrkänteellä (siis metrin korkeudessa, jossa sijaitsee vuoteemme) ja ongittiin merestä saalista. Se ei sitten ollutkaan mikään tavallinen saalis, vaan jokainen sai ongenkoukkuunsa palasen aarrekartasta!!

Palat piti teipata yhteen ja tältä se sitten näytti.

Palojen toisella puolella luki, että tulivuori, jonka rinteellä lapset nytkin juuri oleilivat, oli juuri purkautumassa ja sekös kauhistutti ja jännitti kaikkia!! Tuli kova kiire onkia viimeisetkin kartanpalaset ja teipata ne yhteen. Kartan katkoviivaa pitkin seikkailusta toiseen kulki juhlijoiden tie ja lopulta tultiin perille kartan osoittamaan kohtaan, jossa aarteen pitäisi olla. Tarvittiin monta lasta auttamaan, että päästiin (pehmolelulaatikon) pohjalle, josta löytyi tällainen kirstu:

Kirstussa kimalsivat kaikenlaiset kolikot ja timantit, mutta sen pohjalla oli myös pienet kortit kaikille lapsille. Korteissa oli kuva-arvoituksia eri paikoista asunnossamme. Näistä paikoista sitten löytyi lopulta kätkettynä jokaiselle oma pieni paketti.

Näitä juhlia oli tosi hauskaa miettiä ja järjestellä, mutta ennen kaikkea niitä oli hauska viettää!

Järjestelyistä vielä sen verran, että Pääkallovuoren suuaukkoon on kiinnitetty paperista tehdyt hampaat ja piirsin cyproc-levyyn nuo silmät, kun se ollaan vielä maalaamassa jonain päivänä. Kartan piirsin tukevalle paperille ja päällystin kontaktimuovilla, jotta sen voi teipata uudelleen ja uudelleen leikeissä. Kirstun olen ostanut aikoinaan puuvalmiina Sinellistä ja sen maalasin akryylimaaleilla.