Puumajaprojekti - Osa III - VALMIS!!!

Tervetuloa puumajaamme!

Puumajan rakentamisen vaiheet:

Puumajaprojekti - Osa I

Puumajaprojekti - Osa II

Puumajasta tuli valmis muutamassa päivässä. Siitä tuli ihana ja rakas samantien.

Tikkaat oli alunperin tarkoitus jättää roikkumaan vapaasti, mutta kolmivuotiaalle poikaselle, joka joutui hakemaan useita tarvikkeita majaan edestakaisin kiipeämällä, kiipeäminen venkuroivissa tikkaissa oli vähän raskasta. Tikkaat solmittiin siis kiinni alapäästä. Ja oli se kyllä minullekin helpompi ratkaisu.. Juhlistimme majan valmistumista syömällä iltapalan majassa. Ihanaa suussasulavaa mustikkapiirakkaa! NAM!

Majaan pääsee kiipeämään aukon kautta.

Ja tässä eräs merirosvo seilaa aluksellaan. Lisää merirosvoleikin rekvisiitasta löydät aiemmasta jutustani.

Valmis puumajamme näyttää tosi hienolta ja houkuttelee lisäsuunnitelmien tekemiseen.. Entä jos tekisi siihen seinän toiselle laidalle tai vain pressusta katoksen? Mitäs, jos lisäisi majaan toisen kerroksen? JOOO! Ja sen katolle voisi tehdä parvekkeen!! Vain taivas, vai sanotaanko, että puiden latvat ovat rajana.. ;)

Pian majan valmistumisen jälkeen saimme erikoisvieraan kylään majaamme, kun majamestari pikkuveljeni saapui hammockinsa kanssa ja teki olonsa kotoisaksi. Kyllä ohi soutelevilla mökkinaapureilla oli arvoituksellisen näköiset ilmeet, kun miettivät, mikä tuo punainen banaani rinteessä onkaan..

Har har har!! #%@ !!

Olimme heinäkuun alussa mökkeilemässä ja siellä ajankohtaisena leikkinä oli merirosvoilu. Leikin rekvisiitaksi valmistimme yhdessä poikien kanssa merirosvolipun. Poikani suunnitteli kuvan, piirsin sen kaavapaperille ikkunaa vasten läpi ja siirsin kuvan huovalle. Ompelin luut käsin mökillä kiinni vanhaan villakangastilkkuun (joka on jäänyt yli kauan aikaa sitten, kun tein paisuvia vauvamahojani varten lisäkkeen talvitakkiini..).

Lipun toiseen reunaan ompelin nauhakujan, jonka yläpään ompelin umpeen. Lipussa kuului olla myös reikiä ja repaleinen toinen reuna. Pujotimme lipun viimein oksaan ja leikki alkakoon!!

Merirosvoilun yksi tärkeä osa on tietysti aarteenetsintä. Otin kotoa mökille mukaan tukevaa kopiopaperia (220 g/m2), jonka värjäsin uunipellillä vahvassa teessä ja kuivatin saunassa. Kun paperi oli kuiva käärin sen rullalle ja sytytin palamaan saunan kiukaan tulipesässä. Koska paperi oli vahvaa, ei sitä puhaltamalla saanut sammutettua, joten pian vain dippaamaan ämpäriin ja karttapaperi oli valmis.

Piirsin paperille aarresaaren kuvan, unohtamatta kompassitähteä! Väritimme kuvan yhdessä. Muistelin samalla, miten ihanaa lapsena oli katsoa vierestä, kun isäni piirsi minulle kuvia. Hän piirsi tarinoita samalla, kun kertoi niitä. Saman totesivat poikani, kun pyysin heitä piirtämään kanssani.. Välillä on vain niin ihanaa katsoa kun äiti piirtää.
Löysin paikalliselta kirpputorilta pienen metallisen kirstun, jonka kätkin pääkallovuoren uumeniin ja pojat pian hihkuen lähtivät aarretta etsimään. Kirstusta löytyi aarteena hopeakolikoita eli foliopaperiin yksitellen käärittyjä pantterikarkkeja..

Emme myöskään unohtaneet merirosvojen vaatetusta, johon kuului tietysti silmälaput (villakangastilkku ja kuminauhaa) kummallekin pojalle (ne eivät olleet kovin mukavan tuntuisia päällä) sekä päähuivi, joka sidottiin solmuun takaraivolle.

Merirosvot olivat myös varastaneet ritareilta miekan itselleen, mutta siitä kerron lisää joskus toiste.. ;)

Merirosvomiekka

Virkkaaminen omien ohjeiden mukaan alkaa olla todella hauskaa! Tällä kertaa kokeilin merirosvomiekan virkkaamista. Kahvaosan virkkasin ja miekanterän neuloin, koska mielestäni se on tekniikkana paremman näköinen kuvastamaan metallia. Virkkaamalla taas kahvasta tuli tukevampi. Kahvan täytteenä on vanua ja teräosassa on palanen telttapatjaa. Oli hauskaa miettiä virkatessa, minkä patjan pistäisin palasiksi, mutta löysin kuin löysinkin sitten kaapin pohjalta vanhan, resuisen ja ohuen telttapatjan palan.

Näitäkin toivottiin heti toinen toiselle pojalle, vaikka työn alla on myös puumiekkojen veistäminen. Se vaan on paljon hitaampaa hommaa.. Ehkä näiden miekkojen kanssa on myös kivempi leikkiä, kun ei tarvitse varoa satuttavansa.

Lastenkutsujen ohjelmaa

Olemme jo pitkään etsineet aarteita ja kadonneita sukkia meidän ikioman joulutonttumme vuoksi. Hän kun aina hukkasi sukkansa joulun alla kotonamme nuuskiessaan. Häneltä sain idean lastenkutsujen ohjelmaan ja tällaista meillä sitten oli.

Kotimme on melko erikoinen, koska eteisestä aukeaa ovi komeroon, joka on vain metrin korkuinen. Tästä kulki läpi vain ne, jotka uskalsivat!! (Siis kaikki..) Pääkallovuoren toisella puolella odotti merimaisema ja kiipeäminen vuoren rinnettä ylös. Vuorella istuttiin kallion jyrkänteellä (siis metrin korkeudessa, jossa sijaitsee vuoteemme) ja ongittiin merestä saalista. Se ei sitten ollutkaan mikään tavallinen saalis, vaan jokainen sai ongenkoukkuunsa palasen aarrekartasta!!

Palat piti teipata yhteen ja tältä se sitten näytti.

Palojen toisella puolella luki, että tulivuori, jonka rinteellä lapset nytkin juuri oleilivat, oli juuri purkautumassa ja sekös kauhistutti ja jännitti kaikkia!! Tuli kova kiire onkia viimeisetkin kartanpalaset ja teipata ne yhteen. Kartan katkoviivaa pitkin seikkailusta toiseen kulki juhlijoiden tie ja lopulta tultiin perille kartan osoittamaan kohtaan, jossa aarteen pitäisi olla. Tarvittiin monta lasta auttamaan, että päästiin (pehmolelulaatikon) pohjalle, josta löytyi tällainen kirstu:

Kirstussa kimalsivat kaikenlaiset kolikot ja timantit, mutta sen pohjalla oli myös pienet kortit kaikille lapsille. Korteissa oli kuva-arvoituksia eri paikoista asunnossamme. Näistä paikoista sitten löytyi lopulta kätkettynä jokaiselle oma pieni paketti.

Näitä juhlia oli tosi hauskaa miettiä ja järjestellä, mutta ennen kaikkea niitä oli hauska viettää!

Järjestelyistä vielä sen verran, että Pääkallovuoren suuaukkoon on kiinnitetty paperista tehdyt hampaat ja piirsin cyproc-levyyn nuo silmät, kun se ollaan vielä maalaamassa jonain päivänä. Kartan piirsin tukevalle paperille ja päällystin kontaktimuovilla, jotta sen voi teipata uudelleen ja uudelleen leikeissä. Kirstun olen ostanut aikoinaan puuvalmiina Sinellistä ja sen maalasin akryylimaaleilla.