Kahden puppetin tarina

Tämä on tarina kahdesta veljeksestä... Kokosta ja Pepestä ja siitä kuinka he saapuivat perheeseemme.

Kaikki alkoi juutubesta, josta löysimme kiehtovia tutorial videoita käsinukkejen teosta.

Eihän sitä voinut muuta kuin kokeilla itsekin!

 

Ensimmäinen vaihe: Pää

Pää muotoiltiin netistä löydettyjä kaavoja mukaillen vaahtomuovista.

Ja tietysti kalloon tuli kuvittaa myös silmien aukot. 

 

Se hetki, kun ensimmäisen kerran vetäistiin pään ylle karvapeite oli koskettava. 

 

Hahmoista tuli yhtäkkiä eläviä! Vau!

Nenät olivat helppo juttu, mutta silmät vasta tarjosivatkin monipuolisen vaihtoehtojen valikoiman:

 Mitä saisi olla?

Oikea vaihtoehto oli kuitenkin päivänselvä:

Ja tässä sitä ollaan!

Toinen vaihe: Vartalo ja kädet

Kämmenten sivuihin jätettiin pienet aukot, joihin voitiin pujottaa käsien ohjaustanko.

 

 

Sormien sisälle taivuteltiin rautalankaa, jotta sormien asentoa voi muutella.

Ja sitten lähdettiin matkalle, veljekset osineen kassiin ja menoksi:

Automatkalla tuli ommeltua vartalo paikalleen.

Koko sai halata veljeään jo matkan varrella!

Kolmas vaihe: Jalat

Sovittelimme jokaisessa vaiheessa osia puppetteihin monen monta kertaa.

Jalkoihin laitoimme tukevasta pahvista jalkapohjan.

Näissä kuvissa testailtiin jalkojen sijaintia, mutta ne roikkuivat vielä tyhjinä, kun emme olleet päättäneet, miten ne täyttäisimme.

Vihdoin keksimme keinon ja veljekset tulivat nopeasti valmiiksi!

Neljäs vaihe: Hauskanpito!

No okei, se oli kyllä mukana joka vaiheessa, mutta erityisesti nyt, kun kaverit ovat valmiit!

Kokolla on oma lemmikki dinosaurus.

Ja Pepellä on oma koira.

Pepe tykkää myös puuhailla tietokoneella.

...Mutta parasta on, kun saa kujeilla oman veljen kanssa!

Tämä oli ihan mielettömän hauska kokeilu ja erittäin onnistunutkin sellainen!
Kummallakin käsinukella on oma luonteensa ja omat muotonsa, hurmaavia yksilöitä kumpikin!

Ollaan koko perhe oltu mukana veljesten kehittelemisessä ja tarina jatkuu tarinoiden kehittelemisen muodossa ja se vasta jännää ja luovaa onkin! Millainen nukketeatteriesitys näillä syntyykään!!?!

Tässä vähän maistiaisia...

Oli ihanaa tulla myös pitkästä aikaa päivittämään kuulumisiamme tänne Luovuuden linnaan!

Mikäli muuten etsit sivustolta virkkuuohjeita ja linkit tökkivät, olen muuttanut kotisivuni Wordpressiin ja löydät kaikki ilmaiseksi ladattavat virkkuuohjeeni vaikka klikkaamalla tästä.

Malli paikallaan

Kun näin ensimmäisen kerran Disney Infinity-hahmoja,

aloin heti haaveilla siitä, miten hyviä malleja ne olisivat piirtämiseen.

Tänään sain tilaisuuden piirtää niistä värityskuvia!

Mahtavaa!

Ja vaikka muksut saivat minut kiinni itse teossa..

piirtämässä taustaksi pilviä, kukkia ja sydämiä,

niin yksi söpö kissa sai kuitenkin jäädä

Rautamiehen puolustettavaksi.

Hihii!!

Sääntarkkailutaulussa paistaa aina aurinko!

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Minulla on jälleen meneillään metsäkerhopuuhia ja

tällä kertaa virittelin kerhoomme

astetta viimeistellymmän sääntarkkailutaulun!!

 Taulusta löytyy valittavaa..

Vuodenaikakiekkoon voi valita,

onko talvi, kevät, kesä vai syksy?

Metsässä ollessamme teemme aina välillä

havaintoja eläimistä.. Silloin mietimme kovasti pienten

kerholaisten kanssa kumpi sillä eläimellä onkaan nyt yllä:

Talviturkki vai kesäturkki?

Tärkeälle havainnolle tein oman vetoluukkunsa.

Lämpötilaakin on hyvä vähän näytellä mittarista lapsille,

mutta parasta taulussa minusta on Aurinkokiekko!

Siinä aina alimmaisena paistaa aurinko.

Säätä tarkkaillessamme kysyn aina aluksi lapsilta:

"Onko nyt yö vai päivä?"

On ihanaa opettaa lapsille, että päivällä aurinko paistaa AINA!

Auringon päälle sitten kieputellaan laminoidusta

kiekosta eripaksuisia kerroksia pilviä havaintojemme mukaisesti.

 

Aurinkokiekon (tai pilvisyyskiekon) alapuolella on

toinen sääkiekko: sadetta, poutaa, lunta, ukkosta, leppäkerttuja..

Punaisia pakkasposkia kaikille sääntarkkailijoille!

Virkistäviä visertäviä väriläiskiä

Suunnittelin töissä uuden värikkään askartelun.

Nämä värikkäät linnut askarrellaan kartongista käyttäen vain kahdenmuotoisia palasia.

 (Vartalo ja masu/siipipaloja.)

Sommitele vartalopalaan siivet ja samanmuotoiset masupalat paikoilleen.

Ne eivät ole symmetrisiä, joten pientä pyörittelyä luvassa, jotta näyttää hyvältä.

Värivalikoimaa on helppo leikellä valmiiksi runsaasti askartelupöytään!

Silmät voi piirtää tai, kuten minä tykkään, leikata ensin mustasta paperista pyörylä. Rei'ittää sen pienireikäisellä rei'ittäjällä ja lopuksi liimata valkoinen paperi taustaksi.

Näin saa linnuille pilkettä silmiin!

Lataa tästä ilmainen mallipdf omaan käyttöösi.

Lintuaskartelumalli pdf

Olen saanut ihan huippuja yhteydenottoja virkkuuohjeitteni ansiosta!

Kiitoksia suuresti niistä kaikista!

Rakastan kuulla ohjeitteni kuulumisia, joten ole ystävällinen, ota minuun yhteyttä,

mikäli haluat käyttää ohjetta muussa käytössä kuin kotona.

Ja kuva olis tietysti kiva!

24 Herkullista päivää laskettavana

 Tässä on joulukalenteri, joka ei ole yllätyksiä täynnä,

mutta mittaa aikaa herkullisella tavalla!

Missähän kaikissa karkki- ja konvehtirasioissa onkaan 24 herkkua?

---

Lataa tästä tulostettavaksi värilliset numerot omaan kalenteriisi.

Leikkaa vain irti ja teippaa paikalleen! Helppoa!

JOULUKALENTERINUMEROT (pdf)

Miten teillä lasketaan aikaa jouluun?

Värityskuvakone vauhdissa jälleen

Nyt lapset kyselevät kuvia päivittäin, hauskaa!

Tässä kuvassa juju oli siinä, että siihen sai tehtyä luukun!

Magee idea!

Interaktiivinen värityskuvakone

Ah, alamme päästä uuden teknologian kintereille..

Siis nykyään osaamme jo tällaisen ketjun:

1. "Äiti, piirrä meille värityskuva!"

2. "Tietysti, mitä haluaisitte?"

3. Toive

4. Toteutus tabletilla

("Ei noin isoa possua, äiti, toi näyttää ihan aikuiselta"

- Okei, pyyhitään..)

5. Lataus Dropboxiin

6. Tietokone auki ja tulostus

(Kumpikin saa omansa, jee!)

7. Väritys

Onpa ihanaa, että kaikki värittäminen ei tapahdu sähköisesti.

Olen jo tietoinen, että suoraan tabletiltakin voisi ehkä tulostaa,

mutta pidetään nyt vielä vähän aikaa käsityötä mukana tässä touhussa.

On ihanaa oppia koneiden käyttöä pikku hiljaa, omassa tahdissa.

(..ja tietysti ilman ohjekirjaa ja tutoriaaleja.)

Avaimet järjestykseen

Näin jossain internetin syövereissä kuvan (varmaankin Bored Pandan kautta) legoista tehdystä avaintaulusta. Heti piti penkoa legolaatikkoa ja tehdä samanlainen! Liimasimme keltaisen legolevyn keltaiseen seinään ja nyt pysyy koko perheen avaimet aina tallessa.

Kävin äsken googlettamassa "Lego key holder" kuvahaun ja se tuotti lisää ideoita vaikka millä mitalla! Mielenkiintoista!

Pegasoksen häntä

Aiemmin syksyllä toteutimme perheeni kanssa yhteistyönä yksisarvisen hevosen sukulaistytön taikametsä-aiheisille synttärikutsuille.

Miten mahtavaa olikaan, kun koko perhe yhdessä mietti hevosen toteutuksen ja auttoi värittäen ja ommellen harjaksia paikalleen. Lentävä yksisarvinen toimi syntymäpäivillä Aasinhäntä -leikin tavoin. Häntä piti siis kiinnittää sokkona paikoilleen. Hih, oli kuulemma ollut menestys!

Sen jälkeen meillä leikittiin vähän aikaa "kiinnitä avaruusolion silmä paikalleen" -leikkiä.. Hieman eri meininki poikalapsiperheessä.. ;)

Kalastelua kaukana järvestä

Miten paljon metsäkerholaiseni ovatkaan pitäneet onkimisesta! Keppiin kiinni lanka/naru ja kiven päälle istuskelemaan. Siinä samalla voi kuunnella maisemia ja miettiä maailmoja. Lankaonkeen tarttuu välillä neulaskaloja, lehtikaloja ja muunkinlaisia vonkaleita. Välillä kalastellaan purolla, mutta enimmäkseen ihan kuivalla maalla.

Jossain vaiheessa minua alkoi kutkuttaa liikaa ja tein myös vähän rekvisiittaa onkiretkille mukaan. Nämä kalat piirsin jo opiskeluaikoinani. Skannailin ja skaalailin ne oikeankokoisiksi suhteessa toisiinsa, tulostin ja laminoin. Tein myös pienen reiän laminaattiin kalan suun eteen.

Lohi voi kasvaa jopa kerholaisen kokoiseksi ja pikkuisia kiiskejä mahtuu helposti yhden lohen pituuteen kymmenkunta. Montakohan mahtuu masuun?

Näitä kaloja ongitaan keppiongella, jonka siimassa on koukku. Koukuksi käytin kaakeli-imukuppien koukkuja irrotettuani imukupit ensin niistä. Koukkuun kiinnitettiin ensin kuivunut lehti syötiksi, sitten sanottiin houkutteluruno ja toivottiin parasta. Antaako Ahti saalista tällä kertaa? Pääseekö se karkuun? Nappaako niin suuri vonkale kiinni koukkuun, että se pitää vetää ylös vedestä ihan kaksin käsin?

Googlettelin ihania kalastusloruja ja luritteluja, joista kerhoon mukaan nappasin seuraavan:

"Tule, tule tänne, pikkuinen kala.

Tule, tule tänne, haukkaa makupala."

 (Lähde: täällä, josta löytyy muuten muitakin ihania runoja!)

 Kuulin toisaalta myös tällaisen kalojen houkuttelurunon:

"Ahven ii, haukkaa kii,

ennen kuin hauki ehtii!"

(ja sitten pitäisi sylkäistä syöttiin ja

kiireellä heittää se veteen..)

 

Pikkuisesta Pringles-purkista sai tehtyä hienon ämpärin pikkukalastajille.

Kalastuksen päätteeksi tietysti kasataan kepeistä nuotio ja paistetaan kalat leikisti siinä.

Sitten onkin metsä täynnä ihania tuoksuja ja on aika kaivaa eväsreputkin esille!

Haisuli kaappiin ja sillä siisti!

Meillä on jo pitkään kerätty komposti ihan tavalliseen kymmenen litran ämpäriin biohajoavaan pussiin. Tuntuu ihanan maalaiselta kanniskella ämpäriä pihamaan poikki roskakatokselle! Vähän aikaa kompostiämpäriä kanniskeltuani sain idean, joka oli aivan pakko toteuttaa..

Kunhan ensin löytäisin mustan ämpärin..

Ja sellainen löytyi Clas Ohlsonilta. Valkoinen maalitussi Sinellistä. Meillä on nyt oma Haisuli, joka auttaa mielellään, muttei kyllä tuoksu yhtään sen paremmalle kuin muumeissakaan..

Lapset ainakin haluavat nyt viedä ruuantähteensä itse kompostiin. Kunhan eivät ryntää kaapille liian aikaisin!

Näkymättömyysviittainen paperinukke!

Harry Potterin seikkailuissa yksi mielenkiintoisimmista yksityiskohdista on pienen miehen mielestä näkymättömyysviitta. Ensin poika haaveili, että tekisimme Harry Potterin näkymättömyysviitta yllään krymppis-paperista, mutta se jäi hautumaan, koska eihän krymppis ole läpinäkyvää vaan hieman sameaa.

Oivalsin laminointikonetta lämmitellessäni paremman idean. Kun leikkasin tämän poikani värittämän värityskuvan ääriviivojen molemmin puolin (löytyy täältä) ja laminoin sen, on näkymättömyysefekti täydellinen!!

Riemukasta vappua!

Toivottavat:

Pikkuveli Kuningas Riemukas, Isä Punaparta, Äiti Kirjatoukka ja Isoveli Ritari Rohkea

Idea ja toteutus: Ritari Rohkea 6 v.

Lastenkutsujen ohjelmaa: Faaraosynttärit

Viime vuonna seikkailimme poikiemme synttäreillä merirosvoaiheisen seikkailun. Aarrejahdissa olimme tänäkin vuonna, mutta hieman hurjemmassa! Tervetuloa kurkkaamaan Faarao Kasperoksen pyramidin uumeniin!!

Leikki toteutettiin laveriksi kutsumamme sänkymme alla metrin korkuisessa tilassa, joka on noin 2 m x 2 m pinta-alaltaan. Sinne mahtuu muuten kumman hyvin myös teini-ikäisiäkin seikkailijoita..

Näin seikkailu etenee..

Tarina Faarao Kasperoksesta

Seuraavaksi kerron teille tarinan Faarao Kasperoksesta ja hänen pyramidistaan..

Faarao Kasperos eli tuhansia vuosia sitten kaukana Suomesta, maassa, jossa paistaa kuuma aurinko. Olemme nyt Egyptissä. Joka puolella on paljon hiekkaa ja suuria pyramideja.

Muinaisessa Egyptissä faaraot olivat kuninkaita ja heille rakennettiin valtavia pyramideja. Faarao Kasperoksellekin rakennettiin omansa ja sen sisään suljettiin satumaisia aarteita faaraon muistoksi.

Kasperoksen pyramidi on säilynyt koskemattomana vuosituhansien ajan, kunnes se nyt löydettiin.

Tarvittaisiin kuitenkin viisi vapaaehtoista tutkimusmatkailijaa, jotka voisivat kulkea urheina pyramidin uumeniin ja kertoa kaikille sen aarteista ja ansoista. Oli nimittäin tavallista, että pyramideihin asennettiin erilaisia ansoja. Tähänkin pyramidiin on yrittänyt päästä sisään jo sata etsijää, mutta he ovat epäonnistuneet. Te ette varmasti epäonnistu!

 

Olen löytänyt hiekasta muutamia paperilappuja, joiden avulla epäilen oven avautuvan.

Niissä on joitain kummallisia merkintöjä..

Alkuperäiset hieroglyfiavaimet Legon nettisivuilla

Faarao Kasperos rakasti arvoituksia, joten hän lukitsi ovensa hieroglyfein. Tutkijoiden tulisi ensin ratkaista nämä arvoitukset ja sitten etsiä oven tiilistä kirjain, joka vastaa vastauksen ensimmäistä hieroglyfiä.

Tässä vaiheessa lapset ratkoivat arvoitusta ja mursivat tiiliseinää yksi rivi kerrallaan.

Kun olette ratkaisseet arvoituksen, katsokaa lapun taakse, siellä on kuva aarteesta,

joka teidän tulisi löytää pyramidin ensimmäisestä kammiosta.

Seikkailu alkakoon!!

Seuraavaksi lapset etsivät aarteensa eteiskammiosta. Aarteet olivat poikani kimaltavasta paperista leikkaamia hahmoja. Aarteen takana luki vihjeitä matkan varrelle pyramidin uumeniin ja löytyipä pyramidista karttakin seikkailijoille mukaan otettavaksi.  Tästä lähdettiin siis ratkaisemaan vihjeitä yksin tai pareittain tai vaikka takaovesta suoraan Aarrekammioon päätyvää reittiä pitkin. Lapsia jännitti, mutta oli TOSI-TOSI hauskaa!!

1. Pääset eteiskammiosta salaoviverhoa avaamalla Kirousten käytävään.

2. Jos katsot faaraon silmiin, kohtaat kirouksen. Palaa alkuun ja kokeile taas.

Askarteluvinkki: Päällystimme pahvinpalan liimaten foliopaperia sen päälle. Piirsimme Faaraon ja Kobrat suoraan folioon kuulakärkikynällä ja liimasimme päälle kimaltavaa paperia eri värein. Puhkasimme silmät ja liimasimme pahvin taakse värillistä kalvoa, jolloin hahmojen silmät loistavat valoa, joka niiden takana palaa. HUI!

3. Älä koske keppiin tai muumio herää. Ylitä Myrkkyvirta siltaa pitkin kohti Aarrekammiota.

4. Laske kolmeen, niin Aarteenvartijat eivät huomaa sinua.

5. Varo laavavyöryä! Ota Kirstusta yksi aarre mukaasi ja poistu pyramidista.

Rohkeat tutkimusmatkailijat ratkaisivat Faarao Kasperoksen pyramidin arvoituksen noutamalla urheasti aarteensa pyramidin kätköistä. Ja seikkailun jälkeen olikin mukavaa leikkiä pyramidissa vielä pitkään.

Kehitimme tämän leikin yhdessä ideoiden ja askarrellen poikieni kanssa. Ja se jos mikä onkin parasta!

Kurkkaa myös Faaraosynttäreiden koristelujuttu..

Ensi vuonna jälleen uudet kujeet, mitähän silloin kehitelläänkään..