sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kotimajaprojekti - Osa III


Vielä muutama työvaihe, jotta kotimaja olisi täysin valmis. Tässä neuloitan ikkunan karmeja, jotka on tehty askarteluhuovasta. Seinäkangas on ommeltu valmiista päiväpeitosta, koska sen sain 250 cm leveänä ja edullisesti. Mietimme aluksi, että seinä tehtäisiin laudoista tai vanerista tai jopa pahvista, mutta kangasseinään päätyminen on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Näin majassa vaihtuu ilma ja sinne voi helposti yrittää ylettää vaikka pölynimurikin kyläilemään. Ja ehkä sitten kun valaistus on asennettu paikalleen majassa, antaa kangasseinä ihanasti valon tulla läpi ja siitä tulee hyvä valoteos. Katsotaan..


Olen aika tyytyväinen siitä, miten keksin tehdä ikkunankarmin (kun enhän tietenkään malta selata ohjekirjoja läpi, vaan pyörä pitää aina keksiä uudelleen..). Ompelin neljä 10 cm leveää palasta (malli tuossa ylläolevassa kuvassa) toisiinsa ensin kulmista ja sitten siitä muodostuneen renkaan asettelin ikkuna-aukkoon taittaen sen ikkuna-aukon sisä- ja ulkopuolille ja ompelin kiinni. Luulen, että näin säästyin tikkaamasta monta huolittelusaumaa..
 

Kotimajassa on jo käynyt kuhina ja kun on lainattu vanhempien sängystä tikkaita ovat kaikki päässeet mukaan leikkiin. Ikkuna-aukot ovat inspiroineet lapsia leikkimään, että he kurkkaavat jättiläisen silmistä ulos.. Paukutin seinäkankaan yläreunaan metallirenkaat ja ompelin kiinnitysnauhoja useampaan kohtaan. Renkaat sujautetaan majarakenteen yläpienaan hakattuihin nauloihin ja nauhoilla saa seinän muotoiltua hyvännäköiseksi.


Kuten tässä näkyy, että seinä elää välillä omaa elämäänsä, kuten verhoja kiinnittäessä. Lapset valitsivat tämän kankaan kesäverhokankaaksi (jouluverhot ja syysverhot tulevat olemaan eri kangasta..) Verhojen kiinnittämistä varten ruuvattiin koukut kiinni runkoon ja niihin pingotettiin verhonaru kiinni.

 

Oi ihana, ihana maja!! 


Tästä klikkaamalla pääset majaprojektin alkuvaiheita ihmettelemään..

perjantai 19. elokuuta 2011

Jos metsään haluat mennä nyt..


Niin tervetulleeksi metsä sinut toivottaa, käy portista sisään ja koe..


..syksyn taikaa, mustikat värjätyt ja..


Hämähäkinseitit timantein koristellut.


Tänään menimme perinteiselle perjantaimetsäretkelle poikieni kanssa. Otamme aina ruokaa mukaan ruokatermoksessa (Menussa tänään linssikeittoa), koska metsässä nälkä yllättää paljon aiemmin kuin muualla. Ehdimme siis leikkiä vielä ruokailun jälkeen pitkään ja kokea kaikkea kivaa yhdessä.


Syysmetsässä eväiden syöminen ihanassa auringonpaisteessa on suurenmoinen kokemus!


Sitten oli aika uuden leikin. Pitkästä aikaa muistin nimittäin leikin, jota eri tavoin soveltaen leikin jo lapsena kesälomien telttaretkillä. Metsämaahan voi piirtää maailmoja, tällä kertaa piirsimme poikien kanssa "automaton".


Pienet männynkävyt olivat autoja.
Juurista ja oksista tuli hyviä siltoja.


Suuret kuusenkävyt olivat busseja ja
vielä suuremmat rekka-autoja.
 

Tässä vielä "automatto" kokonaisuudessaan, vasemmassa yläkulmassa näkyy parkkipaikka, jossa autot ovat hienosti ruuduissaan. Ylhäällä on Roope-Ankan rahasäiliö, jossa on hieno sienikupu katolla. Akunkin talo on jossain ja keskellä kuvaa on lampi sekä joki. Tällaiset leikit kehittyvät huikeiksi kokemuksiksi, kun metsässä on aikaa olla. 


Ja kotona päiväunien jälkeen jatkoimme vielä syksyisen askartelun parissa. Nyt kannattaa antaa lapsille neula ja lankaa ja hakea puista pihlajanmarjoja. Minun pitää ehkä tehdä itsellenikin tällainen, niin kaunis se on!

Ihanaa viikonloppua kaikille!


.

maanantai 8. elokuuta 2011

Ensimmäinen tunnustukseni..

Hihii, sain juuri siksaksikseltä tunnustuksen:


Tunnustuksen saatuaan pitää paljastaa itsestään kolme asiaa: lempiväri, -ruoka ja paikka jossa haluaisi käydä.

Täytyypä siis tunnustaa, että lempivärini ovat kaikki sateenkaarenvärit ja myöskin ruskea ja harmaa ja maailman kaikki muutkin värit. Poikiani tämä hämmästyttää, joka kerta kun he kysyvät lempiväriäni. Mutta niin se vaan on. Viimeisenä väripalettiini saapui sininen ja hieman sitä ennen vaaleanpunainen.

Lempiruokanikaan en osaa täsmällisesti sanoa, se on sellaista ruokaa, jonka teen nautinnolla, jostain mitä kaapista löytyy, yllättäen itseni sillä, että se onkin hyvää!! Laitan ruokaa haistelemalla, en maistelemalla. Haistan pannua ja sitten tiedän, mitä siitä puuttuu.. Tai sitten joudun haistelemaan vielä monta kertaa ja vasta sitten tuoksu on kohdillaan. Useimmiten pelkkä haistelu riittää ravinnoksi sillä kertaa ja syön laittamaani vasta seuraavana päivänä. Ruokaa teen nimittäin hirvittävän harvoin. Siis tietysti viisi kertaa päivässä, mutta..

Paikka, jossa haluaisin käydä sijaitsee suurinpiirtein jalkojeni alla.. Siis suurimmaksi osaksi aikaa olen täysin tyytyväinen juuri siinä, missä olen, mutta välillä haaveilen siitä, että pääsisin käymään Uudessa-Seelannissa ja se taitaa olla aikalailla toisella puolella maapalloa, siis jalkojeni alla..


Tunnustuksen annan eteenpäin ihania käsitöitä ahertavalle

torstai 4. elokuuta 2011

Voikukka! Osa 4


Voikukkia on saatu jo harventaa moneen kertaan. Pupu pääsi tänään ensimmäistä kertaa syömään satoa suoraan ruukusta, eikä sitä meinannut saada sieltä pois. Taitaa olla maku kohdallaan!


Mutta miten erilaiselta nämä näyttävätkään kuin nurmikolla kasvavat, heti itsensä vankaksi ja kestävän näköiseksi tekevät yksilöt! Nämä ovat niin pieniä ja hentoja, läpikuultavia.. Ehkä ensi kesänä laitan siemenet yksittäisiin taimiruukkuihin ja saavat sitten enemmän tilaa.. Vai olisiko parempi, että sitä olisi vähemmän?

maanantai 1. elokuuta 2011

Kun on oikein kipeä...

Yksityiskohta pipitaulusta
..kerron tarinoita pojilleni piirtämästäni pipitaulusta. Taulussa seikkailee kaikenlaisia hahmoja ja niistä on helppo keksiä juttua. Oletteko esimerkiksi kuulleet tarinan kahdesta oravaveljeksestä ja pöllö Huusta? Sen, jossa käävän alta pikkuruisesta ikkunasta yhtäkkiä kurkkasi pieni Himmiäinen ja pyysi hiljentämään koko puun ja oravat siihen naksuttelivat ja nauroivat, eivätkä korvaansa lotkauttaneet. Miten heille sitten kävikään, kun Huu kurkkasi silmäluomiensa välistä ja pyysi apua puun juurissa asuvalta eukko Himmiäiseltä..?

Jos totta puhutaan, en minäkään ole kuullut tuota tarinaa, mutta silloin kun tulee pipi ja pyytää pipitaulua kertomaan, aukeaa siinä tarina ja silloin sen kuulee.. poikani tai minä tai joku muu..

Pipitaulu on elinan puodissa myynnissä värityskuvana.

Teetauko lomalta paluun kunniaksi!


Löysin lomamatkalta meille uuden lemmikin!!
Tämä kaveri rakastaa kiehuvaa vettä ja pieniä altaita.
Se nauttii, kun saa ilahduttaa taukoa tarvitsevan.



Tässä vielä selitys sille,
miksi teekupissani ui
ankka.. ;)




Tällaiset pienet yksityiskohdat tekevät teetauoista
vieläkin virkistävämpiä!!