torstai 24. maaliskuuta 2011

Lohikäärmeiden maan asukkaat

Tässä ovat herrat Lohikäärmeet keskeneräiset. Ohjeen ostin Argentiinalaiselta DeliciousCrochet.comilta ja muokkasin mieleiseksi (siis jalkoja lähinnä muuttelin käsiksi jne..) Lapseni nauttivat suunnattomasti nähdessään tämän hitaan, kuukausia kestäneen prosessin pikkuhiljaa valmistuvan. Lohikäärmeillä on leikitty heti siitä asti, kun niiden silmät aukesivat ja yksiä rakkaimmista taitavat kyllä ollakin.


Jääluolassaan asuva Jääjää-Lohikäärme tässä poseeraa luolansa katolla.


Ja tässä hän on luolansa suuaukolla.


Tämän vekkulin kaverin nimi taas on Tulinen ja hän nauttii siitä, että saa kurkkia tulivuorensa sisältä.


Vihdoin ovat Lohikäärmeet kotona!

Lohikäärmeiden maa

Blogikierroksellani löysin Mun Tekemä!:ltä mukaansatempaavan idean. Siellä on askarreltu keijukaisille koti. Koska meillä ei ole yhden ainutta keijukaisnukkea, kyselin pojiltani, kuka tarvitsisi kodin, jotta pääsisimme askartelemaan. Pojilla oli vastaus valmiina. Minun heille virkkaamani tuli- ja jäälohikäärmeet kaipaavat asumuksia. Teimme siis Lohikäärmeiden maan!!


Tarvikkeiksi tyhjensimme muutaman pahvilaatikon tuosta ikuisuusnurkkauksestani (Siellä seisovan laatikkokasan korkeus on jo vakio, vaikka jotain pitäisi olla menossa kierrätykseen ja jotain säilytykseen jne..) Pengoimme kangasvarastomme ja täydensimme liima-arsenaalimme.


Jäälohikäärme sai oman jääluolansa, jonka päällystimme valkoisella flanellilla ja sisäpuolelta foliolla. Kun lohikäärme sytyttää valonsa (otsalamppu!) luolassa, alkaa seinämät elämään erilaisista heijastuksista kuin oikeassa jääluolassa. Jääpuikot ovat myös foliosta pyöriteltyjä. Miten hauskaa pojalla olikaan liimaa pahvilaatikkoon maalatessaan!!


Tähän jääluolaan on vielä tulossa ikkuna ja ikkunaverhot. Luolassaan jäälohikäärme säilyttää aarrekirstuaan sekä muita arvokkaita esineitään, kuten kirjoja, joita hänen isäntänsä hänelle kirjoittaa ja kuvittaa.


Tulilohikäärme asuu tulivuoressa ja siihenkin löytyi kamalasta kasastani hieno vanha pahvilaatikko. Yhdessä pojan kanssa leikkasimme erilaisia laavaryöpsäyksiä ja liimasimme ne kiinni.



Sisällä tulivuoressa on pehmeää laavaa eli fleeceä ja pieni kieleke arvokkaimmille esineille, jotka eivät kestä kuumuutta, kuten aarrekirstu ja kirjat. Seiniin liimasimme fleecekankaisia tulipatsaita. Ikkunakin on hyvä olla, jotta voi kurkistella maailmanmenoa.


Monia ideoita vielä on meneillään näiden kotien sisustamisen kanssa. Pojat maalannevat tauluja seinille ja tekevät lisää kirjoja (joita on muuten aivan ihastuttavaa kuvata videolle, kun pojat lukevat ääneen omia tarinoitaan!) ja pian mylläävätkin lohikäärmeet jo kotiin päiväkodista, joten ehkä seuraavissa kuvissa onkin asukkaat kotona!

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Lumileikkejä

Tänä talvena on taas ollut ennätysmäärä lunta, mutta ennätysvähän päiviä, jolloin voisi tehdä lumiveistoksia. Ensimmäisen kerran, kun sellainen sää tuli, oli lumi sellaista, etten ole koskaan päässyt muovaamaan niin mahtavasti lunta aikaisemmin. Lumesta pystyi tekemään minkälaisia muotoja tahansa, se pysyi hyvin koossa ja tarttui kiinni hienosti. Tällaisen sitten tein pihallemme:


Lumihirviö vartioi pihalla, ettei painajaiset pääse kotiimme, mutta hirviöstä tulikin sen verran kamala, että nuorempi poikani pelästyi. Hän sai kokeilla pelkojensa voittamista rökittämällä tämän hirviön ja siinä kamppailussa hän pääsikin voitolle hienosti!


Seuraavan hirviön tein yhdessä esikoiseni kanssa ja se vartioi pihaamme pitkän aikaa, kunnes hautautui sen verran uuteen lumeen, ettei sitä enää hirviöksi erottanut. Lupasin tehdä lumihevosen eräälle pikkutytölle, joka asuu Amerikassa, kun heidän asuinpaikallaan ei juuri lunta ole ollut lumiveistoksia varten. Kelejä olenkin sitten odotellut jonkin aikaa, jotta pääsisin lumihevosen tekemään.


Vasta viime viikonloppuna pääsimme taiteilemaan lumesta uudestaan, kun mökillä heräsimme valkoiseen päivään. Maa oli valkoinen, samoin puut ja olipa taivaskin aivan tasaisen valkoinen. Oli täysin hiljaista ja lempeä nollakeli tuntui todella hyvältä. Lumi ei kuitenkaan ollut parasta lumiveistosten tekemiseen, joten veistokset jäivät kovin pieniksi.





Olen juuri oppinut uuden lumileikin luontokerhosta, jossa kuljen viikottain lasten kanssa metsässä: Lapset (ja minäkin..) voivat maalata lunta vesiväreillä! Siitäkös tulikin hauska leikki, kun maalasimme isolla pensselillä ja pienillä pipeteillä veistoksia ja hankea.



Pojat innostuivat maalaamaan monia maalauksia. Käytettiin vesiväreinä Stockmarin värejä, joita käytetään muutenkin liuosmaisina, joten värien sekoittaminen oli helppoa. Stocmarin värit ovat todella upean sävyisiä, hankiin tuli varsinainen väriloisto, kun Ihmeelliset Maalarit toivat värit mustavalkoisen maailmamme keskelle. (Ellen Niit: Ihmeellinen maalari, suosittelen lukemaan!)
Välillä leikimme pöllöjä ja myyriä, koska mökillä oli pitkiä syviä lumikäytäviä, jotka olimme kaivaneet poluiksi. Yhden käytävän päälle viritimme pressun, joten myyrät saivat levähtää tunnelissaan ja pöllöt jäivät surullisina vahtimaan käytävän suuta, kun eivät mahtuneet itse sisään ja myyrät jäi saamatta kiinni.


Tein pöllöleikin kunniaksi vielä pöllönkin ja liskojahan meillä tehdään joka paikkaan, joten oma pikku lumikameleonttikin tuli esiin lumesta.



Vesivärit imeytyivät syvemmälle lumeen ja lumiveistos näyttikin aikamoisen hienolta haalistuneenakin. Vaikutti siltä, että kameleontti todellakin vaihtaa väriään!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Poikien paperinukkeja - Osa III


Tämä dinosaurus on Maa aikojen alussa -sarjan jaksosta piirretty ruudulta mallia katsoen paksulle paperille. Sillä liikkuu leuat sekä kädet. Se on tosi hurja ja ilkeä jopa takaapäin..


..joten siitä tuli hieman liian pelottava ja pojat pyysivät minua tekemään saman dinon myös hölmistyneellä ilmeellä. Ja tällainen on hölmistynyt dinosaurus:


Toissajouluna oltiin aktiivisimmillamme paperinukkejen puuhaamisessa. Kun lelukuvasto tipahti postiluukusta, katsoi esikoiseni, silloin vajaa nelivuotiaana, kuvastosta suosikkilelunsa ja pyysi minua piirtämään ne hänelle leluiksi. Viime jouluna leluja toivottiinkin sitten jo joulupukilta.
Nykyään pojat tekevät jo itse paperilelujaan ja ajat ovat muuttuneet siihen suuntaan, että minut saa nykyään hirmu helposti ylipuhuttua virkkaamaan leluja, joten aikansa kutakin. ;)

Poikien paperinukkeja - Osa II

Paperinukkeja tuli tehtyä lukuisia. Jossain vaiheessa aloimme myös tulostaa kuvia suosikkihahmojen nettisivuilta ja liimasimme ne pahville ja teimme siten paperinukeiksi Puuha-Peten kavereita ja Autot-elokuvan autoja jne. Mutta koska nautin piirtämisestä, jatkoin myös paperinukkejen tekemistä piirtäen.


Lisäsin aikojen saatossa kuitenkin hieman tehosteita ja aloin tekemään nukeille liikkuvia osia haaraniittien avulla. Näissä hahmoissa on yksityiskohdat piirrettynä myös kääntöpuolelle.

Poikien paperinukkeja - Osa I


Nämä paperinuket valmistuivat ensimmäisten joukossa, kun aloin piirtää paperinukkeja pojilleni parisen vuotta sitten.
Piirsin kuvan paksulle paperille tussilla, väritin puuväreillä ja päällystin kontaktimuovilla. Ja viimein leikkelin ääriviivoja myöten leluiksi.

Vesiväreilyä

 
Tällainen hirviö syntyi, kun tiputin vesivärilammikon paperille ja aloin puhaltelemaan sitä pillillä. Värin kuivuttua piirsin yksityiskohdat puuväreillä. HUI!

torstai 3. maaliskuuta 2011

Merirosvomiekka


Virkkaaminen omien ohjeiden mukaan alkaa olla todella hauskaa! Tällä kertaa kokeilin merirosvomiekan virkkaamista. Kahvaosan virkkasin ja miekanterän neuloin, koska mielestäni se on tekniikkana paremman näköinen kuvastamaan metallia. Virkkaamalla taas kahvasta tuli tukevampi. Kahvan täytteenä on vanua ja teräosassa on palanen telttapatjaa. Oli hauskaa miettiä virkatessa, minkä patjan pistäisin palasiksi, mutta löysin kuin löysinkin sitten kaapin pohjalta vanhan, resuisen ja ohuen telttapatjan palan.


Näitäkin toivottiin heti toinen toiselle pojalle, vaikka työn alla on myös puumiekkojen veistäminen. Se vaan on paljon hitaampaa hommaa.. Ehkä näiden miekkojen kanssa on myös kivempi leikkiä, kun ei tarvitse varoa satuttavansa.

Synttärikakku lastenjuhliin

Eräs kaverini oli tehnyt pojalleen tällaisen puskutraktorikakun ja innostuin myös kokeilemaan. En ole vielä tämän enempää kakkutaiteiluihin lähtenyt mukaan, vaikka monia ihania kakkukuvia olen netissä selaillutkin.. Tähän kakkuun meni pellillinen taikinaa ja kynttilöitä kakussa on kolmen sankarin edestä.