sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Virkkaamisen iloa!


Virkkaaminen on minulle hyvin meditatiivista. Ajattelen virkkaamista (ja neulomista) ikään kuin elämänlangan käsittelemisenä.. Joka ainoa silmukka on tehtävä, yhtään ei voi jättää välistä, oli se mieluisa tai epämieluisa.

Vastaan tulee epäonnistumisia ja turhautumisia, välillä täytyy purkaa ja aloittaa alusta vähän viisaampana. Toisaalta välillä kaikki sujuu ja keksin upeita, uusia ideoita ja saan paljon aikaan ihan vähässä ajassa. Joskus elämänlanka virkkaantuu tiukempana, toiste hieman löysempänä, mutta useimmiten nykyään jälki on tasaista ja hyvää. Ja se on varmaa, että mitä enemmän metrejä lankaa käyttää, sitä helpommaksi tulee sen hallitseminen!

Ja toisaalta, joskus koira nappaa lankakerän ja retuuttaa sitä pitkin metsää ja sitten kerästä saa nyppiä roskia tuntitolkulla, tai lapsi nappaa työn käteensä ja kaikki silmukat karkaavat puikoilta.. Silloin voi olla parasta napata koukku käteen ja jatkaa virkaten - antaa neuleiden odottaa otollisempaa aikaa!

Olen juuri pitänyt ensimmäisen tawashin virkkauskurssini ja sen kunniaksi julkaisen elinan puodin blogissa suomentamiani tawashiohjeita. EDIT: Kaikki virkkausohjeet löytyvät jatkossa omilta kotisivuiltani.



Kiitoksia kaikille kurssilaisille innostavasta seurasta!







tiistai 25. lokakuuta 2011

Saippuakuplia ilmassa..!

Tekisi mieli sanoa, että saippuapadat porisivat Luovuuden Linnamme pihamaalla jälleen, kun se kuullostaa niin kivalta, mutta todellisuudessa saippuanvalmistamisen harrastaminen tapahtuu nykypäivänä ihan tiskipöydän ääressä keittiössä.. Ja aika tehokkaasti laskimen, vaakojen ja sauvasekoittimen kanssa.


Siinä ei kulu koko päivää, kuten ennen vanhaan, jotta saa tällaisia pikkuruisia ihanuuksia aikaan. Käytin tähän saippuaan seesaminsiemenöljyä sekä kookosrasvaa, laventelia ja vähän väriäkin. Katsotaan millaiseksi saippua muodostuu kuivuttuaan vielä kuukauden verran ennen kuin se on valmista käytettäväksi.


Saippuanvalmistaminen on täynnä yllätyksiä, varsinkin kun kehittelee omia reseptejä. Esimerkiksi tämä saippuamassa ei suostunut irtoamaan nätisti hienoista muoteistaan, joten pyöräytin saippuan palloiksi ja kuvasin sen näinkin herkullisesti, nam! Koristeeksi rouhin vanhasta saippuasta raastimella hieman muruja.

Pidän lokakuun aikana useita saippuanvalmistamisen peruskursseja, joilla saippuaharrastus tulee tutuksi ja turvallisemman tuntuiseksi. Pidän kursseillani ainakin paria saippuakärpästä takataskussa.. Ehkä jokunen pääsee aina karkuun, sillä on ollut ihanaa päästä näkemään uusien innokkaiden harrastajien saapumista saippuanvalmistuksen pariin!

Kiitoksia kaikille osallistujille! ;)


EDIT: Kirjoitin jutun kursseista myös Helsingin työväenopiston blogiin, juttu löytyy täältä

lauantai 22. lokakuuta 2011

Yömaja

Teimme jälleen lapsille uudenlaisen majan, nimittäin yömajan.
Viime yönä pojat nukkuivat tällaisessa paikassa:


Aivan ihana tunnelma! Olimme kolmistaan laittaneet majan valmiiksi jo päivällä ja kun Linnanherra saapui illalla kotiin, hän hävisi yllättäen jonnekin! Pienen etsimisen jälkeen löysimme hänet juurikin täältä majasta ..lukemassa kirjaa, ihan salaa oli hiippaillut nauttimaan paikasta.


Maja oli helppo toteuttaa vanhempien sängyn alle. Olemme rakentaneet joitakin vuosia sitten itsellemme sängyn, jota kutsumme "laveriksi". (Sen saatan esitellä joskus myöhemmin tarkemmin.)
Siis yömajaa varten laverin alta piti vain kärrätä tavarat pois, tuoda patjat ja lakanat lattialle ja virittää valaisin, niin maja oli valmis. Olipa ihanaa nukkua pitkästä aikaa taas kuunnellen lasten tuhinoita (ilman, että oli ahdasta). Tämä maja me varmasti rakennetaan taas uudelleen. Laverin alla ovat lapset kokeneet monia muitakin seikkailuja, kuten esimerkiksi aarrejahdin lastenjuhlissa.



.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Liiu löytää kodin


Pikkuinen pupuneitonen pomppasi hurmaavalla jättiloikalla Luovuuden Linnan vallihaudan yli ja liittyi joukkoomme. Hän hurmasi pikkuhiljaa yksinäisen pupusedänkin sydämen. Pupuherra totesi, että on hyvä olla joku, jolle voi antaa pusun silloin tällöin. Mutta hän pitää silti visusti huolen siitä, että ehtii ensimmäisenä ruokakulholle.

Tästä pikkukaverista tulette kuulemaan vielä. ;)

Kotimajaprojekti - Osa V


Kotimajamme tikapuut nikkaroitiin valmiiksi. Tällainen tikas on lapsista todella mukava kiivetä ja todellinen ramppaaminen majassa on päässyt vauhtiin! Tapit on tehty harjanvarresta ja runko laudasta, johon on porattu jokaista tappia varten reikä. Tapit on kiinnitetty vielä vastakkaiseta puolelta ruuvilla kiinni. Tikastappien etäisyys toisistaan on 40 cm ja tapin pituus 10 cm.


Enään majan oviluukku kuntoon, niin maja on valmis!



keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Tunnustus

Sain uuden tunnustuksen, kiitos Mun tekemä! 


Tunnustuksen mukaan tuli haaste kertoa kymmenen uutta asiaa itsestäni. Hmm..

1. Haluaisin ehtiä hurjan paljon enemmän kuin ehdin tehdä.
2. Joten järjestelin juuri nuppineulani värien mukaan neulatyynyyn kuin sateenkaaressa
3. ..vain oranssit nuppineulat puuttuu..
3. Meillä luovuuden linnassa ei ole televisiota.
4. ..ei ole ollut melkein yhteentoista vuoteen..
5. mutta virkatessa katson ostamiani dvd-sarjoja hurjaa tahtia tietokoneruudulta.
6. Viime talvena katsomani dvd-sarjat olivat tosi suloisia, kuten Pieni talo preerialla ja Tohtori tuli kaupunkiin.
7. Luovuuden linnassa kutitetaan kikatukset lapsille jokaikinen ilta ennen nukahtamista.
8. ..jotta tulisi kauniita unia. Niitä meillä onkin monin tavoin yritetty napata.
9. Olen menestyksekkäästi laihtunut viime aikoina..
10. .. vain jättämällä syömisen kello kuuden jälkeen pois.

Haluan antaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

  • Siksaksis joka tekee upeita juttuja, joissa voisin mielelläni olla mukana ja
  • Paperiliitin jossa päivitetään mahtavalla tahdilla ihania askarteluja.

.

Puput pihalla

Virkkasin eilen kaksi tällaista:


Kuka arvaa mitä nämä ovat?

 Ehkä ne ovat..

Omituisia eripituisjalkaisia mulkosilmäisiä ja pitkäkielisiä otuksia..

Eeeei..

Vaan tässä on vastaus:


Toinen pupulemmikki toisessa kuvassa:



sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Muistelmia

Pengoin lasten vaatekaappeja ja käteeni osui esikoiselleni nimijuhlaa varten ompelemani pikkumiehen liivi. Voi, miten pikkuruinen se onkaan!! Ompelin sen katsomalla kaavoja paidoista ja siitä tuli tosi söpö. Kas tässä:


Kuvassa liivi roikkuu linnanherramme pojilleen rakentaman parvisängyn päädyssä. Minä maalasin aikoinaan poikien sänkyihin  metsämaailman (parvi) ja vesiteeman (alasänky). Voi, siitäkin voisi tehdä päivityksen! Pitäisikö? Sänky alkaa olla niin vanha, että se pitää maalata kohta uudelleen. Suunnittelin, että seuraava teema saattaisi olla ritariaikainen linna.. ;)

Tajusin myös, että blogimaailmaan tutustumisen jälkeen olen valokuvannut kaiken tekemäni.. tai ainakin pyrkinyt siihen. (Päivittämään olen ehtinyt vain pienen osan..) Jäin siis kaipaamaan kuvia vanhoista käsitöistäni. Tutkin valokuvia koneellani monta vuotta taaksepäin ja löysin ihania muistoja.. Tuunailin aika paljon juttuja ompelukoneen kanssa silloin, kun esikoiseni pötkötteli vieressäni tyytyväisenä tutkaillen maailmaa (Hän oli hyvin tyytyväinen vauva <3). Ompelin mm. käytettynä ostettujen Emmaljungien kaikki kangasosat uusiksi. Ensin purkamalla vanhat tekemättä muistiinpanoja, joka aiheutti tietenkin ihmetystä myöhemmin, kun jouduin miettimään, mikä pala menee minnekin. Onnistuin kuin onnistuinkin tekemään upeat vihreät vaunut meille, niissä oli marimekon kuviollista kangasta kuomun sisällä, muuten ne olivat vihreän ja ruskean sävyiset. Tässä kuvassa näkyy niistä vähäsen..


Virkkasin myös kolmionmuotoisen punaisen verkkokassin aisaan kiinnitettäväksi ja nuo renkaansuojukset ompelin vedenpitävästä kankaasta. Hyttysverkko kiinnitettiin silloisiin vaunuihin vetoketjulla, joten siirsin tähänkin vaunuun samanlaisen vetoketjun. Tosin säilytyspussia en kuomuun tehnyt, vaan hyttysverkon sai rullattua ylös ja kiinnitettyä kuminauhalla nappiin. Lisäilin kuomunsaumoihin myös heijastinnauhaa kaksinkerroin taitettuna koko matkalta.
Ainiin! Tein myös kuomun alaosan kaksiosaiseksi. Alempi kangas oli hyttysverkkoa (tai se taisi olla kylläkin joku vanha kukkakuvioinen valoverho) ja sen sai esiin rullaamalla koko kuomun alaosan auki, näin oli ilmanvaihto taattu kesähelteillä vauvan nukkuessa.

Muistakaa muuten arvonta.. Saa vinkata eteenkinpäin siitä. Kertokaa, jos vinkkaatte, niin saatte lisäarvan!

Pienet yksityiskohdat - II

Tuossa työpöytäni vieressä on erikoinen lipasto, täynnä mitä kummallisimman näköisiä latureita ja laitteita. Suurin osa joitain linnanherran välineitä. Tänään pöydälle oli tullut uudenlainen otus. Se tuijotti minua nenä kiiltäen ja toinen silmä punaisena, toinen vihreänä vilkkuen. Ja eikun toimeksi! Uusi hieno valkoinen maalitussi kaivettiin esiin.. (Olen juuri ostanut valkoisen maalitussin, koska upea "Ei mainoksia" -kylttimme teksti oli suttaantunut niin useasti postiluukusta kurkkivien pikkumiehien kätevien kätösten ansiosta, että päätin kirjoittaa sen maalitussilla pysyvämmäksi.) ..Poikani tulivat mukaan kertomaan, miltä otus heidän mielestään näytti ja arvatkaapa vaan, tälläinen siitä tuli:


Mielikuvitus ei tarvitse yksityiskohtia, sitä varten ei tarvitse piirtää kaikkea näkyviin, mutta voi, ei kaikki ehdi huomaamaan tällaisia pikkuotuksia, joten siksi eräät heistä on hyvä tehdä näkyviksi. Ihan vain kannustamaan ihmisiä katsomaan maailmaa eri tavoin. Mitä sinä näet lähimmässä laturissasi?