torstai 21. huhtikuuta 2011

Saisko olla pastilli?

Taas kerran kävi niin, että arkiaamuna aamupalapöydässä syntyi idea ja alettiin heti toteuttaa sitä. Ihania tuollaiset spontaanit askarteluhetket aikoina, jolloin kaiken järjen mukaan pitäisi, pitäisi, pitäisi jotain aivan muuta. Silti ehdimme päiväkotiin ja töihin, vaikka pidimme hauskaa!!


Saisko olla pastilli?



HA-HAA!!!

Yksinkertaisimmillaan vieteriukon voi todella toteuttaa näin helposti. Taittele haitari vahvasta paperista ja kiinnitä se rasian pohjaan sinitarralla. Tämä herätti hilpeyttä myös päiväkodissa, vaikkakin hoitotädit tuntuivat aavistelevan jotain kysymyksen kuultuaan.. ;)

torstai 14. huhtikuuta 2011

Oma maailma

Viikko sitten aloimme rakentaa omaa kevätmaailmaa lasten kanssa. Esiin nostettiin multaa, siemeniä ja matalat pääsiäisruohoalustat.


Pian esille otettiin myös akvaariosoraa, peltikannet lammikoiksi, kiviä ja erilaisia papuja (herneitä ja mung-papuja) sekä kauranjyviä. Kevään voima on ihmeellinen, kun siemenet olivat versonneet jo seuraavana päivänä.


Erilaisia ihmetyksen aiheita kohosi maasta, kuten mung-pavun verso, joka oli itsepäisesti päättänyt kasvattaa juurensa suoraan alaspäin. Lopulta papu itse oli kymmenen sentin korkeudessa, tyylikkäästi tähystelemässä rairuohon yli maisemia, sirkkalehdet kauniin vihreinä ojennellen kohti aurinkoa.


Maailmaan tarvitaan tietysti asukkaita ja tässä sammakkolammella kurnuttaa lystikäs kaveri. Ruohon seasta löytyy myös myyrän kasoja ja niistä kurkkaa myyrä, joka on tehty pajunkissasta. Sen nenä on värjätty tussilla vaaleanpunaiseksi ja se onkin melkoisen söpö veijari.


Sammakkolammet on tehty purkinkansista ja lumpeenlehdet on leikattu vanhoista minun ala-asteajoilta säästämistäni vihkon suojuksista..


Tässä maailmaansa ihmettelee herra Herneenverso. Viime kesänä laitettiin isoon kukkaruukkuun kaksi hernettä ja lasten huoneen aurinkoisella ikkunalaudalla herneet kasvoivat kattoon asti ja tuottivat maittavaa satoa maiskuteltavaksi vaikka kuinka paljon! En koskaan ollut ajatellut, että hernekin voisi olla sisäkasvi.


Varjoisalla parvekkeellamme ei tullut yhtä hyvin satoa, kun peruna, jonka sinne istutimme ei jaksanut kuin kurottaa pitkän taimensa kohti valoa, mutta siihen sen kasvu sitten jäikin. Vai liekö ollut vääränlainen peruna kasvamassa..?


Tässä vielä kolmivuotiaan poikani oma maailma vehreänä. Näissä lasten omissa maailmoissa ei ole aikuisten laatimia sääntöjä, vaan he saavat leikkiä näillä niin kuin haluavat ..siis toisin kuin ruukkukasveilla, joita meillä on paljon ikkunalaudoilla ja joissa voi lelut kiipeillä, mutta varovasti. Pojat ovat tykänneet sumuttaa sadetta ja leikata ruohoa ja leikkiä kaikilla pikkuhahmoillaan maailmoissaan. Mutta ennen kaikkea olemme yhdessä ihmetelleet, miten kasvu tapahtuu. Se on ihmeellistä!


Siemeniä ja multaa riittää vielä uusien maailmojen kehittelyyn, joten nauttikaamme auringon voimasta ja kasvun ihmeestä vielä pitkään!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Luova riita puoliksi..

Askartelin eräänä iltana tällaisen kellon, kun eräät tilanteet eivät tuntuneet muuten ratkeavan. Pojat riitelivät erittäin äänekkäästi siitä, kuka istuu minnekin ruokapöydässä. Nyt tasavertaiskellomme kertoo kenen vuoro on milloinkin ja ruokarauha on taattu!!


Kello on leikattu pahvista, jonka olen päällystänyt liitutaulukontaktimuovilla. Viisari on pahvia ja se on kiinnitetty haaraniitillä keskelle kellotaulua. Tähän kelloon on helppo vaihtaa uuden konfliktin ratkaisemiseen tarvittavat symbolit ja toisaalta pidimme kellotaulussa kirjaa perheenisän matkan kestostakin. Yhdeksästä pallurasta pyyhittiin joka ilta yksi pois ja pian oli isi taas takaisin.

Tasa-arvokellon avulla voisi jakaa myös kotitöitä, seurata säätä tai viikonpäiviä.. Hmm, tällaisia taitaakin tarvita enemmän.. tai ehkä tähän yhteen voisi liittää enemmän viisareita: vihreä viisari kertoo viikonpäivän, keltainen säätilan ja punainen ratkoo riidat..

Parasta kuitenkin on tuo leveä ja iloinen hymy, koska sillähän ne riidat ratkeaa kuitenkin parhaiten!

Peipponen pesän teki..

..varpunen munan muni, tuli tipu ja nauroi, nauroi vaan!! Tällä viikolla kuulimme ensimmäiset peipposet, joten kahden viikon kuluttua alkaa kesä.
Meillä on kotona lemmikkipupu, joten pystyimme askartelemaan kevätaiheisen lelun, nimittäin linnunpesän. Ajatus tuli esikoiseltani, joka halusi leikkiä linnuilla. Otimme siis heinää pitkäksi tukoksi, kieritin sen ympäri metallilankaa ja lisäsin heinää, kunnes pötkö oli tarpeeksi pitkä.


Pitkää heinäpötköä sitten rullattiin "ympyrän" muotoon ja lopuksi pujottelimme metallilankaa väleihin, kiristäen kokonaisuuden tukevaksi pesäksi.


Linnut löysimme Tiimarin askartelutarvikkeista ja leikki alkoikin ihanasti linnunpesien päästessä olohuoneemme suureen limoviikunaan. Leikin loppupuolella pesät oli jo sidottu toisiinsa kiinni ja ne olivat lintujen laivoja (koska ympyrä olikin hieman soikiomaisempi kuin pyöreä..), joilla purjehdittiin olohuoneen myrskyisällä lattialla.
Tänään pesät pääsivät mukaan aurinkoiselle retkellemme ja tiput lauloivat kilpaa peipposten ja muiden kevätlintujen kanssa.

Käpysillä

Sain viime viikonloppuna ihanan luontoleikkivinkin metsämörriltä. Repussa kannattaa aina olla mukana miniatyyripipoja!! Siis silloin kun ollaan menossa metsään..





Neuloin neljä pipoa ja otin pihalle mukaan. Talomme lapset kokoontuivat ympärilleni ja auttoivat etsimään pipoille omistajia ja huomattiin, että pipoja olisi pitänyt olla paljon enemmän. Mutta neljälläkin pipolla saimme leikin aikaan, kun eihän kaikilla kävyillä kuitenkaan tarvinnut olla omia.


Etsimme pesäkolon ja pöytiä, lautaset ja ruokaa. Ja tietysti sängytkin piti kehitellä maakuoppiin. Tässä kuvassa käpyveljekset poseeraavat ruokapöytänsä äärellä. Lumen alta paljastuneilla kävyillä oli hauskoja ilmeitä jo valmiiksi, kun heillä oli toukan piirtämiä silmiä ja oravan muokkaamia ilmeitä.


Käppi Käpyherra sai hienot hiukset havunneulasista ja silmät photoshopissa ;) Pipojen käyttömahdollisuudet ovat rajattomat, tietysti riippuen pipon koosta, kivet ja oksat saavat aivan uuden ilmeen, kun heille puetaan pipot päähän. Pitää vielä tehdä pikkuruisia pipoja vauvakävyille ja oksille.


Kiti Kivipää tai Kiki, riippuu kuka nimen lausuu. tykkää tähystellä kaukaisuuteen puussa puronotkon varrella.  Kitin silmät on piirretty tussilla kotona, koska hän on Erittäin Tärkeä Muistokivi, joita kukkaruukkumme pullistelevat, mutta joita ei koskaan voi olla liikaa..

IHANA IHANA aurinkoinen päivä!! Alan ymmärtää, miksi niin monet keräävät kuviaan blogeihin. Tämä on oivallinen tapa tallettaa muistoihin ihania pieniä aurinkoisia yksityiskohtia, kuvateksteineen!

Liitutaulutoukka

Useampien yhteensattumien summana keksin uuden liitutaululeikin. Siis tarina alkaa tawasheista, eli japanilaisista pesuräteistä, jotka on virkattu erilaisiksi hahmoiksi. Mietin minkälaisia hahmoja voisin kehitellä omiin rätteihini ja huomasin, kun poikani piirtelivät liitutauluihin kuvia. Hmmm. ja raksuti raksuti, tuossahan käytetään pesusientä.. Ja miksei sekin voisi olla jotain hauskempaa kuin pelkkä sienenpalanen. Hain hetimiten virkkaamani krokotiilitawashin esiin ja erään ötökän, jonka olen neulonut kauan, kauan sitten. Kastelimme lelut ja hauska leikki alkoi, krokotiili söi poikien piirtämiä kaloja ja ötökkä lensi reittejään liitutauluun. Muttamutta, sorminuket kuivuivat hurjan nopeasti. Niiden sisään pitäisi siis saada pesusieni. Aloin pikaisesti virkkaamaan uusia leluja ja pian olikin liitutaulutoukka valmis!


Miten yksinkertainen ajatus ja taas niin hauska.


Virkkasin molemmille pojille omansa ja kyllä näillä muitakin leikkejä on leikitty kuin vain rouskuteltu lehtiä liitutaulusta..
Huomasin, että tämän lelun avulla on taas helppo selittää lapsille luonnosta. Tutuistuimme näiden avulla lisää toukkiin ja puihin ja kiertokulkuun. Ehkäpä nämä toukat vielä jonain päivänä tekevät kotelon ja kehittelevät itselleen ihanat siivetkin..