Pian esille otettiin myös akvaariosoraa, peltikannet lammikoiksi, kiviä ja erilaisia papuja (herneitä ja mung-papuja) sekä kauranjyviä. Kevään voima on ihmeellinen, kun siemenet olivat versonneet jo seuraavana päivänä.
Erilaisia ihmetyksen aiheita kohosi maasta, kuten mung-pavun verso, joka oli itsepäisesti päättänyt kasvattaa juurensa suoraan alaspäin. Lopulta papu itse oli kymmenen sentin korkeudessa, tyylikkäästi tähystelemässä rairuohon yli maisemia, sirkkalehdet kauniin vihreinä ojennellen kohti aurinkoa.
Sammakkolammet on tehty purkinkansista ja lumpeenlehdet on leikattu vanhoista minun ala-asteajoilta säästämistäni vihkon suojuksista..
Tässä maailmaansa ihmettelee herra Herneenverso. Viime kesänä laitettiin isoon kukkaruukkuun kaksi hernettä ja lasten huoneen aurinkoisella ikkunalaudalla herneet kasvoivat kattoon asti ja tuottivat maittavaa satoa maiskuteltavaksi vaikka kuinka paljon! En koskaan ollut ajatellut, että hernekin voisi olla sisäkasvi.
Tässä vielä kolmivuotiaan poikani oma maailma vehreänä. Näissä lasten omissa maailmoissa ei ole aikuisten laatimia sääntöjä, vaan he saavat leikkiä näillä niin kuin haluavat ..siis toisin kuin ruukkukasveilla, joita meillä on paljon ikkunalaudoilla ja joissa voi lelut kiipeillä, mutta varovasti. Pojat ovat tykänneet sumuttaa sadetta ja leikata ruohoa ja leikkiä kaikilla pikkuhahmoillaan maailmoissaan. Mutta ennen kaikkea olemme yhdessä ihmetelleet, miten kasvu tapahtuu. Se on ihmeellistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti