Affirmaatio-Boum!

Olen ihastunut erilaisiin kortteihin, kuten hankkimiini

Autuutta Aivoille ja Stressinhallinta -kortteihin.

Niiden lisäksi markkinoilta löytyy lukuisia muita kortteja,

joita voi nostaa päivittäin tai tarpeen tullen.

..Ja minulla on nyt myös Boumit!

On ihanan kutkuttavaa kurkata,

mikä viesti kullakin Boumilla on minulle annettavana.

Kirjoitin siis itselleni 31 affirmaatiolausetta ja sujautin

ne Boumien kitaan sieltä noukittavaksi

hädän hetkellä tai aamuisin.

Siten jokainen lause elää mielessäni pitkin päivää.

Se toimii!

Boum - Boum - Bo - Boum!!

Kahden veijarin hassutteluja seuratessa päädyin kurkkaamaan tuohon laatikkoon, jossa vieläkin kuhisi niiden kaikki sukulaiset.. Ovat siellä odotelleet kärsimättöminä viimeistelyä jo kohta vuoden!

Järkyttyneen näköiset kielimöyriäiset pompahtelivat esiin.

Tämä yksilö väitti olevansa punaisen Boumin kauan kadoksissa

ollut Viimeinen Sukulainen, tarkemmin sanottuna pikkuveli.

Oli vaikea uskoa kaikkia niiden puheita. Mitä lie laatikossa kuulleet.. 

Ainakin heti valmistuttuaan ne parveilivat suoraan television

ääreen katselemaan ohjelmaa sankoin joukoin.

Lopulta passitin ne riviin. Sillä näillä Boumeilla on Tehtävä.

Suunnittelin ne viime vuodenvaihteessa karkkilakkoa varten.. Niin..

Boumit olivat minun vastaukseni makeanhimooni.

IIIK! Huutavat ne kuorossa.

Ei, en minä SITÄ tarkoittanut..

Jo helpotti.

Eli ensimmäinen ajatukseni oli valjastaa 31 iloisenväristä palluraa,

kuin joulukalenterin, tarjoamaan minulle kukin yhden karkin päivässä.

(Tietty JOKA kuukausi)

No, ainakin yksi näyttää innostuneen ajatuksesta.

Suunnitelmat kasvoivat ja aloin jo kohta suunnitella Boumeille

karkkien sijaan affirmaatiokääreitä nautittavaksi.

Eli voisin napata aina jonkin mukavan lauseen pieneltä rullalta esiin.

Sellaisen lauseen, joka hillitsisi makeannälkääni, kuten

"Iloitsen tästä hetkestä!"

tai

"Tänään koen ihmeitä!"

..Eihän ne suunnitelmat siihen jääneet..

Ja siksi koko laatikko jäi pölyyntymään.

..Suunnittelin ompelevani jokaiselle suuhun kielen, jossa lukisi tuo lause.

..Sitten mietin virkkaavani jokaiselle käsivarret ja

laittavani ne roikkumaan narusta vierekkäin.

Noh, en oikein tykkää päättelemisestä.

Siinä siis kesti.

..Jäi kädet ja jäi kielet, mutta..

NYT koko letka on valmis ja kaikista "pisin" blogitekstinikin..

Saa nähdä, mitä niiden suusta huomisaamuna löytyykään..

Yllätys!!

 

Kaksi veijaria

Vaalea Boum sai kaverikseen punaisen Boumin.

Suomeksi niiden lajinimi on Kielimöyriäinen.. Hei!! Siksikö tuo meinaa syödä kirjasimet!!?!! Onneksi sillä on kulkunen päässään, niin se ei ehdi ihan kaikkea aikomaansa toteuttaa.

Virkistäviä visertäviä väriläiskiä

Suunnittelin töissä uuden värikkään askartelun.

Nämä värikkäät linnut askarrellaan kartongista käyttäen vain kahdenmuotoisia palasia.

 (Vartalo ja masu/siipipaloja.)

Sommitele vartalopalaan siivet ja samanmuotoiset masupalat paikoilleen.

Ne eivät ole symmetrisiä, joten pientä pyörittelyä luvassa, jotta näyttää hyvältä.

Värivalikoimaa on helppo leikellä valmiiksi runsaasti askartelupöytään!

Silmät voi piirtää tai, kuten minä tykkään, leikata ensin mustasta paperista pyörylä. Rei'ittää sen pienireikäisellä rei'ittäjällä ja lopuksi liimata valkoinen paperi taustaksi.

Näin saa linnuille pilkettä silmiin!

Lataa tästä ilmainen mallipdf omaan käyttöösi.

Lintuaskartelumalli pdf

Olen saanut ihan huippuja yhteydenottoja virkkuuohjeitteni ansiosta!

Kiitoksia suuresti niistä kaikista!

Rakastan kuulla ohjeitteni kuulumisia, joten ole ystävällinen, ota minuun yhteyttä,

mikäli haluat käyttää ohjetta muussa käytössä kuin kotona.

Ja kuva olis tietysti kiva!

24 Herkullista päivää laskettavana

 Tässä on joulukalenteri, joka ei ole yllätyksiä täynnä,

mutta mittaa aikaa herkullisella tavalla!

Missähän kaikissa karkki- ja konvehtirasioissa onkaan 24 herkkua?

---

Lataa tästä tulostettavaksi värilliset numerot omaan kalenteriisi.

Leikkaa vain irti ja teippaa paikalleen! Helppoa!

JOULUKALENTERINUMEROT (pdf)

Miten teillä lasketaan aikaa jouluun?

No, nyt sillä on pöksyt!

Ja näin sai Pippeliukkomme uudet hiukset, kasvot ja housut itselleen!

 Housut ovat tietysti puettavaa mallia nappien avulla,

jottei mennyt hukkaan koko pikkupöksyttömyys.

Esikuvana ukkelille toimi Bilbo Reppuli, jonka seikkailuista olemme lukeneet tänä vuonna useammankin kerran perheessämme. Rakastan Hobitti-kirjan ääneen lukemista, kun siellä on niin paljon lauluja laulettavaksi. 

Ja vielä jää mietittäväksi, että tarvitseeko kaveri paidan päällensä
ja miten sen toteuttaa..

Kaulaliinan ajattelin kääräistä hänelle kaulaan aamuksi,
jos vaikka paidattomuus jäisi sillä piiloon.. Hih.

Värityskuvakone vauhdissa jälleen

Nyt lapset kyselevät kuvia päivittäin, hauskaa!

Tässä kuvassa juju oli siinä, että siihen sai tehtyä luukun!

Magee idea!

Interaktiivinen värityskuvakone

Ah, alamme päästä uuden teknologian kintereille..

Siis nykyään osaamme jo tällaisen ketjun:

1. "Äiti, piirrä meille värityskuva!"

2. "Tietysti, mitä haluaisitte?"

3. Toive

4. Toteutus tabletilla

("Ei noin isoa possua, äiti, toi näyttää ihan aikuiselta"

- Okei, pyyhitään..)

5. Lataus Dropboxiin

6. Tietokone auki ja tulostus

(Kumpikin saa omansa, jee!)

7. Väritys

Onpa ihanaa, että kaikki värittäminen ei tapahdu sähköisesti.

Olen jo tietoinen, että suoraan tabletiltakin voisi ehkä tulostaa,

mutta pidetään nyt vielä vähän aikaa käsityötä mukana tässä touhussa.

On ihanaa oppia koneiden käyttöä pikku hiljaa, omassa tahdissa.

(..ja tietysti ilman ohjekirjaa ja tutoriaaleja.)

Marjo Mansikka ja erilainen oppija

Nyt täytyy myöntää, että virkkoosi on iskenyt! Koukku viuhuu päivittäin uusia hahmoja elämäämme. Vuokrasimme "Poutapilviä ja lihapullakuuroja 2" -elokuvan ja siinä oli houkuttelevan näköinen Mansikka. Marjo Mansikka syntyi eilen ja sai siemenet ylleen tänä aamuna.

Löysin juuri mielenkiintoisen artikkelin erilaisista oppijoista. Minä olen ihan selkeästi visuaalinen ja taktiilinen oppija. Mikä on sinulle omin tapa oppia? On hauska tunnistaa oma vahvuutensa!

Tällä hetkellä käyn läpi isoja muutoksia elämässäni, joten siksi käteni sauhuaa koukun kanssa. Käsittelen asioita siis parhaillaan ja pitkästä aikaa virkaten. Jee!

Miksi sillä on pikkupöksyt?

Siveät Mira-nukkeni pikkupöksyineen herättivät paheksuntaa,

joten siitä seurasi Herra Pippeliukkelin syntymä.

Vielä on Ukkeli vaiheessa..

Hiukset ja silmät paikalleen.

Vaatteetkin ovat vielä tiedossa.

Tosin vielä on päättämättä tuleeko hänestä ehkä SuperMan vai jotain muuta.

Kultainen lisko

Edellisellä kerralla esittelin teoriaa egotuksesta ja ihmeisistä. Lapseni innostui liskosta ja vaati saada itselleen myös oman. Kulta on poikani lempiväri, joten liskosta tuli kultainen.

Ja siinä piileekin hyvä ratkaisu Egotuksen kanssa toimimiseen. Egotus pysyy aisoissa, kun sitä rakastaa ja sen antaa paistatella ilon ja rakkauden valonpaisteessa. Se pysyy pikkuisena ja suloisena sellaisessa lämmössä. Silloin se on hyvinkin läpinäkyvä toimissaan eikä sitä enää tarvitse pelätä, koettaa murskata tai muutenkaan tuhota.

Täysin egoton elämä lienee harvinaista, tyypillisempää taitaa olla omaan egoon ja persoonallisuuden rakenteisiin tutustuminen ja  niistä vapautuminen - antaa egon elää omaa elämäänsä. Kultainen otushan se on, jonka tarkoitus on alunperin ollut hyvä.

Teoria ihmeisistä ja rakkaudesta ja pelosta

Opiskelen tällä hetkellä A Course in Miracles -kurssia (suom. Ihmeiden oppikurssi). Opiskelen sitä piirtäen ja julkaisten piirroksiani englanniksi (pikkuhiljaa) toisessa blogissani acimdoodles.blogspot.com.

Olen aina oppinut tehokkaimmin, kun piirrän lukemaani, kun "käsittelen" asian kynäni avulla ja näin mukaan alkoi ilmestyä pikkuisia hahmoja, joita nimitän ihmeisiksi.

Kuva julkaistu aiemmin acimdoodles.blogspot.fi :ssä.

Koska koukuttelen jälleen aktiviisemmin oivalsin virkata Miran itselleni pieneksi maskotiksi.

Oivallus syntyi lukiessani Clarissa Pinkola Estesin kirjaa "Naiset, jotka kulkevat susien kanssa". Siinä kerrotaan Vasilisa Viisaan tarina, jossa Vasilisa kuunteli taskussaan olevaa nukkea, joka symboloi hänen intuitiotaan.

Miran virkkaaminen oli aivan loistava ajatus!!

Nyt koko Ihmeiden oppikurssin opiskelu siirtyi toiselle tasolle. Pieni Mira-nukke havainnollistaa minulle elävästi, kumman haluan valita: Pelon vai rakkauden?

Ihmeiden oppikurssin mukaan olemme kaikki pohjimmiltamme rakkautta.

Kaikki on hyvin. Jokaikinen hetki.

..mutta..

..Jos valitsemme pelon, annamme egolle valtaa.

Piirroksissani egoa kuvastaa lohikäärmeliskomainen otus, joka myös sai minulta kauniin lankaolomuodon.

Kun Egotus kuiskuttelee toimintasuunnitelmiaan ihmeisen korvaan ja Mira ryhtyy toimiin kuulemansa mukaisesti, on se kuitenkin pohjimmiltaan avunpyyntö saada lisää rakkautta, tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin on, hyväksytyksi omana itsenään. Egon keinot vain eivät yleensä tuota toivottua lopputulosta, vaan..

Mitä kovempaa Egotus huutaa, sitä kivisempi on taival. Sitä erillisemmäksi ihminen itsensä muista tuntee. ..Ja lopulta ei enää ole reaktiivisuutta, Egotus voi eristää ihmisen täysin.

Silloin tarvitaan apua.

Nimetään Egotus, puhutaan siitä ääneen, pyydetään apua!!

Ennen kaikkea pidetään toisistamme huolta!

Silloin se pienenee ja pienenee ja hiljenee..

(I had a black dog, his name was depression -video kertoo mielestäni samasta asiasta loistavalla tavalla.)

Mira-nuken toisen ääripään versio on minusta paljon kertova. Sen silmät ovat auki, mutta sydän uinuu. Mira näkee ja havannoi, reagoi ja on reaktiivinen - nyrkit pystyssä. Hän ei ole kokonainen, hän ei toteuta itseään täysillä, kuuntelematta sydämensä ääntä, intuitiotaan ja ilonsa pulppuavaa laulua.

Olemme kaikki rakkauden hedelmiä.

Tärkeimpiä asioita maailmassa ei nähdä silmillä, vaan sydämellä.

Kaikki on hyvin.

..Ja kun ollemme saaneet apua, kun olemme nousset jaloillemme..

Olemme vapaita valitsemaan -  jokainen hetki on uusi alku - :

Mitä rakkaus tekisi?

..ja pienin sopivin askelin, kuljemme kohti valoa.

..Ja ihmeinen vain kasvaa..

..Ja koska on ihan tylsä kasvaa yksin, sai pieni ihmeinen ystävän.

Tai no, myöhemmin selviää, minkä se sai.

(On muuten ihan mielettömän hyvä kirja, jonka päällä ihmeiset poseeraavat: "Parent's Tao Te Ching" William Martin)

Entä vaatetus, ettei vain tule kylmä..

Ihmeisen nimi on Mira(cle) ja hänen mekkonsa voi pukea ja riisua:

Toisen Miran hameeseen tarvitsi vielä tehdä sydän ja keksin tehdä sen tälla tavalla: 

 Ihana!

Seuraava osa ihmeisen tarinasta >>>

Syntyy pieni ihmeinen..

Olipa kerran opiskelija. Eräänä päivänä hän alkoi piirtää. Piirtäen hahmottui uusi maailma ja piirtäen hän tavoitti aavistuksen ymmärryksestä.

Ja pian oli opiskelija yhdistänyt kaksi intohimoaan, piirtämisen sekä virkkaamisen. Hahmot alkoivat muodostua myös langasta. Ja tietysti mahdollisuuksien mukaan virkaten vain yhdestä kappaleesta.

(Päätteleminen on niin tylsää..)

Kun vartalo tuli valmiiksi ja pikkupöksyt siinä samalla, tuli käsien vuoro. Kuten jalkoihin niin käsiinkin oli kätevä sujauttaa täytteeksi piippurassit.

..Ja pian pikkuinen viihdytti opiskelijaa taukolukemisenkin ohella.

Ja sitten jo leikittiin! Hihiii!

(Taustalla oleva upea maalaus ei ole omaa käsialaani, mutta muistorikkaasta paikasta taidolla maalattu)

Seuraava osa ihmeisen tarinasta >>>

Avaimet järjestykseen

Näin jossain internetin syövereissä kuvan (varmaankin Bored Pandan kautta) legoista tehdystä avaintaulusta. Heti piti penkoa legolaatikkoa ja tehdä samanlainen! Liimasimme keltaisen legolevyn keltaiseen seinään ja nyt pysyy koko perheen avaimet aina tallessa.

Kävin äsken googlettamassa "Lego key holder" kuvahaun ja se tuotti lisää ideoita vaikka millä mitalla! Mielenkiintoista!

Klonkkumainen kännykkäkotelo koululaiselle

Koko homma lähti lapasesta. Annoin lapselle kännykän mukaan pihalle nuken tumpussa, jossa oli hyvä hihna kantamista varten.. Koska kännykkä sujahti sinne niin sopivasti, keksinkin sitten kysyä tänään:

"Voisin virkata kännykällesi jonkinlaisen pussukan, se voisi olla vaikka sellainen örkki, jolla on suloiset mulkosilmät!! Millaisen sinä haluaisit?"

Vastaus oli yksiselitteinen: "Klonkku, kiitos!"

Eli tuumasta toimeen. Otin malliksi tämän Lego-Klonkun,

(jolla on mahtisormus kädessään. Se on tehty haaraniitistä!)

Luonnostelin hieman nopeasti suunnitelmaa..

..Ja annoin lapselle kaksi vaihtoehtoa luonnoksista:

"Kummanlaisen Klonkun haluat?"

Tietysti hän halusi vasemmanpuoleisen, joten aloin tehdä oikeanpuoleista.

(Huomasin, että kysyin ihan turhaan, kun olin jo päättänyt..)

Päätin siis yllättää hänet sillä, miten hieno tuosta minun

valitsemastani vielä tulisikaan!

Kuvia piirtäessä kuvittelin vielä, että pussukan läppä tulisi naamalle hiusten muodossa, mutta keksimpä kääntää pussukan ympäri ja

laittaa napin Klonkun niskaan!

Virkkailuprosessini vaatii yleensä koukun, lankaa, kerrosmerkin, kynän ja paperia. Piirtelen kuvioita ja kaavioita ja laskeskelen silmukoita.

(Aina jälkeenpäin muistan, että voisin myös surffailla malleja netistä, mutta mallin kehitteleminen itse on kyllä minusta hauskempaa!)

Klonkun koko ohje Nokian simpukkapuhelimeen sopivaksi.

Olihan siinä puuhaa, mutta näppärästi ja nopeasti se kuitenkin valmistui.

Pieneksi hauskaksi yksityiskohdaksi valitsin napiksi 25 pesetan kolikon ja kantoremmin ripustin paikoilleen avainrenkaasta,

jonka olin pujottanut silmukoiden välistä läppään.

My preciousss!

Ihan mahtava tuli!! Ja poikakin hyväksyi perusteluni tälle mallille.

Onpa ihanaa, kun on pikkuinen puhelin,

niin pussukastakin tulee tosi näppärä maskotti!

Susipötköttäjän ystävyys

Krokotiili ja Kettuinen saivat tänä kesänä yleisön pyynnöstä ystävän.

Sudesta tuli pötköttelijä ja hän on vielä aivan sokea pikkuinen pentunen.

(Sen silmät aukenevat vasta myöhemmin.)

Susipötköttäjä on rakas unikaveri, jonka kylkeen on hyvä nojailla ja

se kulkee suloisesti kainalossa kaikkialle.

Kuonosta tuli muuten kerralla tosi hieno!

Tuntui, että tuntuma langan muokkaamiseksi muodoksi on vielä

täysillä hyppysissä,

vaikka todella harvoin tulee enää virkattua mitään.

Värikästä ystävänpäivää!

Nämä pikkuiset pallurat eivät jää yksin,

vaan ne pulisevat ja pomppivat ihan hupsuina laatikossaan

koko ajan kasvavassa porukassaan.

Ystävyys on parasta,

 kun voi olla juuri sitä mitä on ja juuri siinä missä on.

Olla oma itsensä - se riittää!

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille!

Tämä virkkausprojektini viekin vähän enemmän aikaa viimeistelyissä, joten näistä kavereista on tulossa vielä lisää juttua! ..pikkuystävistä, jotka parantavat maailmaa tai ainakin yhden ihmisen elämää. Päivä kerrallaan! :)

Krokotiili ja sen poikanen - Virkkuuohje

Virkkuuohjelaatikostani kuului itsepintainen huuto:

"Päästä meidät ulos, haluamme maailmalle!"

Joten tässä, olkaa hyvät, pitkästä aikaa elinapin Virkistävä Virkkuuohje:

Suunnittelin Krokotiilin alunperin tawashiksi, auttamaan siivoustöissä,

mutta loppujen lopuksi krokotiili päätyi kuitenkin lasten lelulaatikkoon.. ;)

(Litimärkä krokotiili tiskialtaan vieressä oli liian hellyyttävää katseltavaksi.)

Siellä lelulaatikossa krokotiili sai pian pikkuisia poikasia,

jotka sopivat pienen lapsen sormeen mukavammin.

Iloisia virkkuuhetkiä!

Krokotiilin ja sen poikasen virkkuuohje

(pdf-tiedosto)

* kliks *

elinap myös facebookissa: fb.com/elinapf