Ja siinä piileekin hyvä ratkaisu Egotuksen kanssa toimimiseen. Egotus pysyy aisoissa, kun sitä rakastaa ja sen antaa paistatella ilon ja rakkauden valonpaisteessa. Se pysyy pikkuisena ja suloisena sellaisessa lämmössä. Silloin se on hyvinkin läpinäkyvä toimissaan eikä sitä enää tarvitse pelätä, koettaa murskata tai muutenkaan tuhota.
Täysin egoton elämä lienee harvinaista, tyypillisempää taitaa olla omaan egoon ja persoonallisuuden rakenteisiin tutustuminen ja niistä vapautuminen - antaa egon elää omaa elämäänsä. Kultainen otushan se on, jonka tarkoitus on alunperin ollut hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti