Meidän perheilyä

Me pujahdettiin Meidän perhe -lehteen!

Uusimmassa numerossa kerrotaan meidän hitaista illoista.

Ihan mielettömän ihanat kuvat on ottanut Milka Alanen, kiitos!

..ja tuo kuvan peli on minun piirtämäni Käärmeet ja sillat peli,

josta tykättiin tosi paljon, kun lapset oli pieniä.

On sitä hauskaa pelata vieläkin!

Kotona luovuuden linnassa täyttää tänään..

YKSI VUOTTA!

JIPPII!!

Ensimmäinen ja alkuperäinen taustakuva oli tällainen vuonna 2011

Kiitoksia kaikille lukijoille ja vierailijoille ensimmäisestä

Luovuuden linnassa vietetystä vuodesta! 

Tämän vuoden aikana olemme nikkaroineet, askarrelleet ja puuhailleet kaikenlaista hauskaa. Luovuuden linnan ulkoasu on muuttunut ja tulee vielä muuttumaankin. Muutos on aina mukavaa!

Toisen vaiheen taustakuva

Luovuuden linnassa asustaa perhe, jolla on hauskaa yhdessä. Elinap on luova, omaa tietään kulkeva äitihahmo. Hänen rinnallaan kulkee Linnanherra ja kaksi poikaa. Ritari Rohkea täyttää aivan kohta kuusi vuotta ja Kuningas Riemukas on pian nelivuotias. Lemmikkeinä luovuuden linnassa asustaa Liiu -linnanneitopupu ja Puppi -pupuherra.

Nykyinen taustakuva.

Kirjaan tähän hieman ensimmäisen vuoden tilastoja muistiin: julkaisuja tuli naputeltua yli 80!!

Ja vierailuja kertyi jopa 5225 kpl ja lukijoita on jo 25! VAU!

Luovuuden linna -blogi syntyi tarpeesta kirjata muistiin omia aikaansaannoksia. Bloggerissa blogin pitäminen on ollut hurjan kätevä tapa säilöä muistoja, on ihanaa selata taaksepäin tekemisiämme ja päästä sivupalkin kautta omiin suosikkiblogeihin seurailemaan muiden juttuja! Minulla on taipumus unelmoida ja pulputa niin paljon uusia ideoita, että oikeasti välillä tuntuu, että en koskaan saa mitään tehdyksi. Nämä Luovuuden linna -blogissa julkaistut jutut ovat ihana todiste siitä, että jotain on jossain välissä ehditty tehdäkin!

Tässä valokuvin muistoja ensimmäisestä vuodesta:

Otsikkoa klikkaamalla pääsee katsomaan kaikki

kuvan tunnisteen mukaan nimetyt päivitykset.

:: Askarreltiin kaikenlaista yhdessä ja

vietettiin hauskoja juhlia ::

:::

:: Nikkaroitiin kaksi majaa ja paljon muutakin ::

:::

:: Pupuille viljeltiin voikukkaviljelmä kesällä ja

sotkettiin sormet mullassa pääsiäisenä ::

 

:::

:: Leikittiin paljon luonnossa, niin talven paksuissa hangissa,

kevään solisevissa puroissa kuin syksyn sateissakin.

Tietenkään unohtamatta kesän kauniita aurinkohetkiä. ::

:::

:: Virkattiin paljon leluja ja tawasheja
enimmäkseen omien ohjeiden mukaan ::

Mitähän hauskaa seuraava vuosi tuokaan tullessaan!!?

Mielessäni siintää ainakin

virkkausohjeiden kanssa puljaamista,

monia metsäretkiä lasten kanssa,

lisää saippuaa ja

paljon, paljon enemmän piirtämistä.

 Haluan myös keskittyä multaan ja yrtteihin.

(Mutta ihan kaikesta ei välttämättä kuitenkaan synny blogijuttua)

Tervetuloa mukaan Luovuuden linnan toiseen vuoteen!

Untenmailla metsässä ja merillä

Arkistojen aarteita.. Muisteluita.. Purimme perhepetimme pari vuotta sitten, lapset saivat silloin oman huoneen. Ja omassa huoneessahan tulisi olla sängyt. Tästä tulikin hauskaa, suunnittelimme yhdessä koko perheen voimin, minkälaiset sängyistä tulisikaan!

Kuopuksen sänky on toiminut aiemmin minun, veljieni ja veljenlasten sänkyinä. Se on pidennettävä ja upea! Sänky oli alunperin kirkkaan punainen ja hyvin kulunut, joten uusi maalipinta tarvittiin. Maalasimme sängyn lammeksi, jossa polskuttelisi kaloja ja muita lammeneläviä. Siis paljon kivoja yksityiskohtia:

Sammakoita ja lumpeita, Kuak kuak!

Sorsaäiti uiskentelee poikastensa kanssa lähellä
kallioita, mutta missäs kaikki muut poikaset ovat!!?

No, siellähän ne olivatkin, tutkimassa maailmaansa.

Mutta mikäs kumma tämä laituri on ja pienenpienet
tikapuut, jotka johtavat veneelle!!?
Kuka sillä vie lapsen untenmaille?

Kuvista on jäänyt pois sudenkorento, joka liitelee kuiskuttelemassa unitarinoita sängynpäädyssä.

Tässä alhaalla näkyy kuopuksen sängyn vanha väri.
Ja hupsis, photoshoppasin vahingossa yhden sängynjaloista pois!!
Se on vihreä ja aika tavallinen sängynjalka. :)

Isoveljelle rakennettiin parvi, halusimme yksinkertaisen parven, joka olisi vain 160 cm pitkä, joten lautakauppaan vaan ja tarpeeksi kakkosnelosta ja vaneria kainaloon. Tarvikkeet sänkyyn maksoivat alle sata euroa ja siitä tuli erittäin mieluisa. Ja lapset tykkäävät, kun saavat nähdä, miten huonekalut valmistuvat.

Sänky maalattiin metsäteemalla, lapsi nukkuu lehvästössä.
Ehkä pöllö herää yöllä valvomaan lapsen unta.
Ja toivottavasti tuo touhukas orava ei vipellä turhan äänekkäästi!

Toisessa sängynpäädyssä mesikämmen tankkaa puolukoita massuunsa.

Karhun askeleita voi jäljittää jo vähän matkan päästä,
ennen kuin tuhinaakaan edes kuuluu.

Sänkyyn on maalattu myös kyykäärme, hämähäkin seitti, ja pikkuruinen kärpässienitalo, jonka asukas taitaa olla juuri sopivan kokoinen pikkuruiseen veneeseen. (Siitä voisin laittaa tähän kuvan myöhemmin..)

Pikkuhiljaa alkaa olla aika maalata sängyt uudestaan, tai hankkia pidempiä sänkyjä, ohhoh!

Pöllörouva huhuilee: "Huuu, mitä kummaa tapahtuu!!?!"

Kun kuljin opiskeluaikoina Lapin metsissä, kuulin kummaa puputusta puiden lomasta. "Pu-pu-pu-pu!" Olikohan se pupu?

Piirsin opiskellessani lajioppaita itselleni, jotta tuntomerkit jäisivät mieleen parhaiten ja -tietysti- koska se oli hauskaa!

Vanha tarina kertoo, että jänikset saivat lempinimekseen "pupu", koska metsästä kuului tuota hauskaa puputusta. "Jänikset ne siellä elämöi," ajattelivat ihmiset.

Mallina käytin lajioppaista löytämiäni kuvia.

..mutta ei, nepä olivatkin helmipöllöjen ääntelyjä!

Pöllöt ovat upeita otuksia, bongasinkin yhden Lapinpöllön puusta, keskellä päivää. Ei tainnut juuri olla yöeläimelle väliä, missä vaiheessa vuorokautta valvoo, kun aina oli valoisaa kuitenkin.


Mutta itse tarinaan pöllörouvasta.. Sen nimi on:

"Huu, mitä kummaa tapahtuu!?"

Olipa kerran eräänä kevätpäivänä pöllörouvalla hieman kummallinen olo. Sen maha oli aivan pömpällään, eikä se halunnut poistua pesästään. Eikä aikaakaan, kun se jo tokaisi:

"Huu, mitä kummaa tapahtuu!?!"

Pöllömuori hämmästyi huomatessaan suuren munan. Se halusi palavasti viettää aikansa munan kanssa. Pitkään se ihaili munaa ja tutki sitä, kunnes oli niin ihastunut munaansa, että halusi hoitaa sitä. Ja mikä olisikaan parasta hoitoa munalle kuin pitää se lämpimänä! Kesäpäivät kuluivat ja pöllömuori piti munan aivan lähellään, kunnes se taas huokaisi:  

"Huu, mitä kummaa tapahtuu!?!" 

Muna alkoi nimittäin heilua ja huojahdella..

Munaan tuli säröjä ja pian se halkesi.

HUI!! Mitä kummaa tapahtui!?

Mutta ei hätää, munasta putkahti esiin pikkuruinen pöllönpoikanen!! Voi miten pöllömuori ilahtuikaan! Hän sai oman pienen vauvan hoidettavakseen. Ja miten ihana kesä pöllöperheellä olikaan yhdessä kaksin toisiaan kasvattaen.

 Sen pituinen se.

Pöllömuori toimii opettavaisen luonnonilmiön opettajan roolin lisäksi tawashina, pesukintaana sekä käsinukkena.. ja pöllönpoikanen on pikkuinen sorminukke. Ohjeen olen laatinut itse.

Muistelmia

Pengoin lasten vaatekaappeja ja käteeni osui esikoiselleni nimijuhlaa varten ompelemani pikkumiehen liivi. Voi, miten pikkuruinen se onkaan!! Ompelin sen katsomalla kaavoja paidoista ja siitä tuli tosi söpö. Kas tässä:

Kuvassa liivi roikkuu linnanherramme pojilleen rakentaman parvisängyn päädyssä. Minä maalasin aikoinaan poikien sänkyihin  metsämaailman (parvi) ja vesiteeman (alasänky). Voi, siitäkin voisi tehdä päivityksen! Pitäisikö? Sänky alkaa olla niin vanha, että se pitää maalata kohta uudelleen. Suunnittelin, että seuraava teema saattaisi olla ritariaikainen linna.. ;)

Tajusin myös, että blogimaailmaan tutustumisen jälkeen olen valokuvannut kaiken tekemäni.. tai ainakin pyrkinyt siihen. (Päivittämään olen ehtinyt vain pienen osan..) Jäin siis kaipaamaan kuvia vanhoista käsitöistäni. Tutkin valokuvia koneellani monta vuotta taaksepäin ja löysin ihania muistoja.. Tuunailin aika paljon juttuja ompelukoneen kanssa silloin, kun esikoiseni pötkötteli vieressäni tyytyväisenä tutkaillen maailmaa (Hän oli hyvin tyytyväinen vauva <3). Ompelin mm. käytettynä ostettujen Emmaljungien kaikki kangasosat uusiksi. Ensin purkamalla vanhat tekemättä muistiinpanoja, joka aiheutti tietenkin ihmetystä myöhemmin, kun jouduin miettimään, mikä pala menee minnekin. Onnistuin kuin onnistuinkin tekemään upeat vihreät vaunut meille, niissä oli marimekon kuviollista kangasta kuomun sisällä, muuten ne olivat vihreän ja ruskean sävyiset. Tässä kuvassa näkyy niistä vähäsen..

Virkkasin myös kolmionmuotoisen punaisen verkkokassin aisaan kiinnitettäväksi ja nuo renkaansuojukset ompelin vedenpitävästä kankaasta. Hyttysverkko kiinnitettiin silloisiin vaunuihin vetoketjulla, joten siirsin tähänkin vaunuun samanlaisen vetoketjun. Tosin säilytyspussia en kuomuun tehnyt, vaan hyttysverkon sai rullattua ylös ja kiinnitettyä kuminauhalla nappiin. Lisäilin kuomunsaumoihin myös heijastinnauhaa kaksinkerroin taitettuna koko matkalta.
Ainiin! Tein myös kuomun alaosan kaksiosaiseksi. Alempi kangas oli hyttysverkkoa (tai se taisi olla kylläkin joku vanha kukkakuvioinen valoverho) ja sen sai esiin rullaamalla koko kuomun alaosan auki, näin oli ilmanvaihto taattu kesähelteillä vauvan nukkuessa.

Muistakaa muuten arvonta.. Saa vinkata eteenkinpäin siitä. Kertokaa, jos vinkkaatte, niin saatte lisäarvan!