Tänä talvena on taas ollut ennätysmäärä lunta, mutta ennätysvähän päiviä, jolloin voisi tehdä lumiveistoksia. Ensimmäisen kerran, kun sellainen sää tuli, oli lumi sellaista, etten ole koskaan päässyt muovaamaan niin mahtavasti lunta aikaisemmin. Lumesta pystyi tekemään minkälaisia muotoja tahansa, se pysyi hyvin koossa ja tarttui kiinni hienosti. Tällaisen sitten tein pihallemme:
Lumihirviö vartioi pihalla, ettei painajaiset pääse kotiimme, mutta hirviöstä tulikin sen verran kamala, että nuorempi poikani pelästyi. Hän sai kokeilla pelkojensa voittamista rökittämällä tämän hirviön ja siinä kamppailussa hän pääsikin voitolle hienosti!
Seuraavan hirviön tein yhdessä esikoiseni kanssa ja se vartioi pihaamme pitkän aikaa, kunnes hautautui sen verran uuteen lumeen, ettei sitä enää hirviöksi erottanut. Lupasin tehdä lumihevosen eräälle pikkutytölle, joka asuu Amerikassa, kun heidän asuinpaikallaan ei juuri lunta ole ollut lumiveistoksia varten. Kelejä olenkin sitten odotellut jonkin aikaa, jotta pääsisin lumihevosen tekemään.
Vasta viime viikonloppuna pääsimme taiteilemaan lumesta uudestaan, kun mökillä heräsimme valkoiseen päivään. Maa oli valkoinen, samoin puut ja olipa taivaskin aivan tasaisen valkoinen. Oli täysin hiljaista ja lempeä nollakeli tuntui todella hyvältä. Lumi ei kuitenkaan ollut parasta lumiveistosten tekemiseen, joten veistokset jäivät kovin pieniksi.
Olen juuri oppinut uuden lumileikin luontokerhosta, jossa kuljen viikottain lasten kanssa metsässä: Lapset (ja minäkin..) voivat maalata lunta vesiväreillä! Siitäkös tulikin hauska leikki, kun maalasimme isolla pensselillä ja pienillä pipeteillä veistoksia ja hankea.
Pojat innostuivat maalaamaan monia maalauksia. Käytettiin vesiväreinä Stockmarin värejä, joita käytetään muutenkin liuosmaisina, joten värien sekoittaminen oli helppoa. Stocmarin värit ovat todella upean sävyisiä, hankiin tuli varsinainen väriloisto, kun Ihmeelliset Maalarit toivat värit mustavalkoisen maailmamme keskelle. (Ellen Niit: Ihmeellinen maalari, suosittelen lukemaan!)
Välillä leikimme pöllöjä ja myyriä, koska mökillä oli pitkiä syviä lumikäytäviä, jotka olimme kaivaneet poluiksi. Yhden käytävän päälle viritimme pressun, joten myyrät saivat levähtää tunnelissaan ja pöllöt jäivät surullisina vahtimaan käytävän suuta, kun eivät mahtuneet itse sisään ja myyrät jäi saamatta kiinni.
Tein pöllöleikin kunniaksi vielä pöllönkin ja liskojahan meillä tehdään joka paikkaan, joten oma pikku lumikameleonttikin tuli esiin lumesta.
Vesivärit imeytyivät syvemmälle lumeen ja lumiveistos näyttikin aikamoisen hienolta haalistuneenakin. Vaikutti siltä, että kameleontti todellakin vaihtaa väriään!
