Lasten linna - VALMIS - Osa III

 Loman päätteeksi viimeistelimme vielä linnan valmiiksi.

Linnanherra punoi kettingit nelisäikeisestä kultanauhasta

Laskusilta maalattiin lankuiksi ja "naulattiin" tukevaksi

Kun yksityiskohdat tulivat valmiiksi, pääsi leikki alkamaan! Pystytimme valmiin linnan lastenhuoneeseen, teimme erivärisistä peitoista ja liinoista maailman, jossa on myös lohikäärmeiden asumuksia ja jossa linna on suojassa veden keskellä. Linnan oviaukko tehtiin tarpeeksi suureksi, jotta lapsetkin mahtuvat kulkemaan siitä läpi.

Linnasta kuuluu jo ryskettä, onkohan laskusilta avautumassa?

Hui, totisesti hurjannäköinen joukkio hätistelee
ei-toivotun vieraan matkoihinsa.

Meillä Luovuuden linnassa oli aivan mahtavan ihana loma! Aikaa yhdessä olemiseen oli runsaasti. Vuoden pimeimpänä aikana ei voisi muuta toivoakaan kuin verkkaisia aamuja, pitkiä päiväunia sekä luovaa pulppuamista, jonka voi toteuttaa heti, ilman sitkutteluja ja jossitteluja.

Toivotamme kaikille oikein
puuhakasta uutta vuotta!

Lasten linnan ensimmäiseen osaan pääset tästä klikkaamalla.

Lasten linna - Maalailua - Osa II

Linna oli pian valmis maalattavaksi.

Mutta millaiseksi?? Teimme siis suunnitelmia:

Linna seisoisi kalliolla, vieressä olisi kiviä ja seinää pitkin kiipeilisi köynnöksiä.

Entä, jos linna olisikin rakennettu luonnonkivistä, sehän olisi hieno!

Tiilistä rakennettu linna ei saanut kannatusta keneltäkään meistä.

Mutta entä kokonaan harmaaksi maalattu linna? Siinä voisi olla muutamia tiiliä näkyvissä..

Edellinen ehdotus sai kaikki äänet, mutta pakko oli vielä vilauttaa pojille suunnitelmaa, jossa kaikki edelliset yhdistyisivät. Eeeei, harmaata vaan ja tiiliä, oli yksimielinen päätös.

Eipä tosin kestänyt aikaakaan, kun tajusin, että tämä viimeinen ehdotus on nykyaikainen restauroitu linna, sellainen, jonka päälle on rakennettu ja sitä on paikkailtu. Siis sellainen linna, joita olen nähnyt lukuisia kierrellessäni perheeni kanssa pitkin Eurooppaa ja Suomea lapsuudessani. Alkoi näyttää tutulta.. Ja hieman kuva-arkistojani selattuani löysin tämän:

 

Yksi suosikkilinnoistani Suomessa onkin Raaseporin linna. Varsinkin sen vuoksi, että siellä useimmiten olemme saaneet olla ainoat turistit paikan päällä. Mikä rauha!!

Mutta takaisin omaan linnaamme. Maalaaminen alkoi maalin sekoittamisella. Harmaata siis. 

Lisäsin maaliin gerbiilien kylpyhiekkaa, sitä samaa, jota käytin myös Haltiatulelta tilaamaani zen-puutarhaan. Maalista tuli hieman paksua, mutta pojat saivat telaamalla maalattua linnan upean näköiseksi!! Ihan kuin oikeaa kiveä!

Maalin ollessa vielä märkää, rapsutin joistain kohdista paksua maalia pois ja maalasin niihin kohtiin myöhemmin tiiliä. Loppusilaukseksi tupsuttelin vielä sienellä hieman tummempaa harmaata seinään sinne tänne.

Kuningas Riemukas piirsi oman valtakuntansa liput lipputankoihin liehumaan. Ritari Rohkea oli vastuussa sotalipuista, joten hän piirsi punaisiin lippuihin Suomen leijonan.

Viimeistelemme vielä laskusillan ja kettingit..

Mutta niistä lisää myöhemmin.

Klikkaa tästä nikkarointivaiheen juttuun..

Lasten linna - nikkarointia - Osa I

Luovuuden linnassa nautitaan suunnattomasti suunnittelemisesta. Saimme eräänä päivänä Linnanherran kanssa tällaisen suunnitelman käsiimme ja siitähän alkoi verstaalla touhu ja tohina. Peräkanaa marssi kolme miestä raksamiehenhousut jalassa ja työkalupakkejaan kantaen kellariin..

 ..ja toi sieltä kotvan kuluttua maalattavaksi kotiin upean linnan! Vielä yksityiskohdat kuntoon, niin linna on valmis.

Mutta leikit ovat jo alkaneet, sillä Kuningas Riemukas kruunuineen hallitsee jo tällaista lumilinnaakin iloisesti ja huomattiinpa linnan sopivan lasten huoneen ovensuuhun juuri parahultaisesti, jotta siitä tuli hyvä pupuportti. Onneksi niiden ei kuitenkaan tarvitse pelätä vallihaudassa vaanivia krokotiilejä.. ainakaan vielä.

Lisää maalailua osassa II

Har har har!! #%@ !!

Olimme heinäkuun alussa mökkeilemässä ja siellä ajankohtaisena leikkinä oli merirosvoilu. Leikin rekvisiitaksi valmistimme yhdessä poikien kanssa merirosvolipun. Poikani suunnitteli kuvan, piirsin sen kaavapaperille ikkunaa vasten läpi ja siirsin kuvan huovalle. Ompelin luut käsin mökillä kiinni vanhaan villakangastilkkuun (joka on jäänyt yli kauan aikaa sitten, kun tein paisuvia vauvamahojani varten lisäkkeen talvitakkiini..).

Lipun toiseen reunaan ompelin nauhakujan, jonka yläpään ompelin umpeen. Lipussa kuului olla myös reikiä ja repaleinen toinen reuna. Pujotimme lipun viimein oksaan ja leikki alkakoon!!

Merirosvoilun yksi tärkeä osa on tietysti aarteenetsintä. Otin kotoa mökille mukaan tukevaa kopiopaperia (220 g/m2), jonka värjäsin uunipellillä vahvassa teessä ja kuivatin saunassa. Kun paperi oli kuiva käärin sen rullalle ja sytytin palamaan saunan kiukaan tulipesässä. Koska paperi oli vahvaa, ei sitä puhaltamalla saanut sammutettua, joten pian vain dippaamaan ämpäriin ja karttapaperi oli valmis.

Piirsin paperille aarresaaren kuvan, unohtamatta kompassitähteä! Väritimme kuvan yhdessä. Muistelin samalla, miten ihanaa lapsena oli katsoa vierestä, kun isäni piirsi minulle kuvia. Hän piirsi tarinoita samalla, kun kertoi niitä. Saman totesivat poikani, kun pyysin heitä piirtämään kanssani.. Välillä on vain niin ihanaa katsoa kun äiti piirtää.
Löysin paikalliselta kirpputorilta pienen metallisen kirstun, jonka kätkin pääkallovuoren uumeniin ja pojat pian hihkuen lähtivät aarretta etsimään. Kirstusta löytyi aarteena hopeakolikoita eli foliopaperiin yksitellen käärittyjä pantterikarkkeja..

Emme myöskään unohtaneet merirosvojen vaatetusta, johon kuului tietysti silmälaput (villakangastilkku ja kuminauhaa) kummallekin pojalle (ne eivät olleet kovin mukavan tuntuisia päällä) sekä päähuivi, joka sidottiin solmuun takaraivolle.

Merirosvot olivat myös varastaneet ritareilta miekan itselleen, mutta siitä kerron lisää joskus toiste.. ;)

Merirosvomiekka

Virkkaaminen omien ohjeiden mukaan alkaa olla todella hauskaa! Tällä kertaa kokeilin merirosvomiekan virkkaamista. Kahvaosan virkkasin ja miekanterän neuloin, koska mielestäni se on tekniikkana paremman näköinen kuvastamaan metallia. Virkkaamalla taas kahvasta tuli tukevampi. Kahvan täytteenä on vanua ja teräosassa on palanen telttapatjaa. Oli hauskaa miettiä virkatessa, minkä patjan pistäisin palasiksi, mutta löysin kuin löysinkin sitten kaapin pohjalta vanhan, resuisen ja ohuen telttapatjan palan.

Näitäkin toivottiin heti toinen toiselle pojalle, vaikka työn alla on myös puumiekkojen veistäminen. Se vaan on paljon hitaampaa hommaa.. Ehkä näiden miekkojen kanssa on myös kivempi leikkiä, kun ei tarvitse varoa satuttavansa.

Tähtien sotaa!

Meillä on jo kauan kinuttu valomiekkoja, mutta ei sellaisia olla vielä ostettu. Kun sitten tuli selailtua käsityöohjeita netissä ja osuin tällaiselle sivulle samalla, kun poikani seisoi vieressä, se oli menoa! Minut oli helppo ylipuhua ja ohje oli helppo katsoa kuvasta.. Miekat valmistuivat päivässä ja nyt on kaksi tyytyväistä miekkataistelijaa riehumassa täällä. (Kuvassa pitäisi Yodallakin olla vihreä valomiekka, mutta nyt kävi näin, että vaihtoivat miekat keskenään..)

Laitoin täytteeksi pitkän ja kapean palan vaahtomuovipatjaa, koska pumpulitäytteinen miekka piti aina iskun jälkeen suoristaa, samoin ajateltiin, että olisi käynyt myös pumpuli&rautalankatäytteellä. Vielä on tilauksessa pari tyhmisten miekkaa, jotta pojat voisi sitten miekkailla isommallakin porukalla.. Mutta minä en saa tehdä itselleni pinkkiä miekkaa, kun sellaista ei ole olemassakaan.. ;)