Virkkaamisen iloa!

Virkkaaminen on minulle hyvin meditatiivista. Ajattelen virkkaamista (ja neulomista) ikään kuin elämänlangan käsittelemisenä.. Joka ainoa silmukka on tehtävä, yhtään ei voi jättää välistä, oli se mieluisa tai epämieluisa.

Vastaan tulee epäonnistumisia ja turhautumisia, välillä täytyy purkaa ja aloittaa alusta vähän viisaampana. Toisaalta välillä kaikki sujuu ja keksin upeita, uusia ideoita ja saan paljon aikaan ihan vähässä ajassa. Joskus elämänlanka virkkaantuu tiukempana, toiste hieman löysempänä, mutta useimmiten nykyään jälki on tasaista ja hyvää. Ja se on varmaa, että mitä enemmän metrejä lankaa käyttää, sitä helpommaksi tulee sen hallitseminen!

Ja toisaalta, joskus koira nappaa lankakerän ja retuuttaa sitä pitkin metsää ja sitten kerästä saa nyppiä roskia tuntitolkulla, tai lapsi nappaa työn käteensä ja kaikki silmukat karkaavat puikoilta.. Silloin voi olla parasta napata koukku käteen ja jatkaa virkaten - antaa neuleiden odottaa otollisempaa aikaa!

Olen juuri pitänyt ensimmäisen tawashin virkkauskurssini ja sen kunniaksi julkaisen elinan puodin blogissa suomentamiani tawashiohjeita. EDIT: Kaikki virkkausohjeet löytyvät jatkossa omilta kotisivuiltani.

Kiitoksia kaikille kurssilaisille innostavasta seurasta!

Saippuakuplia ilmassa..!

Tekisi mieli sanoa, että saippuapadat porisivat Luovuuden Linnamme pihamaalla jälleen, kun se kuullostaa niin kivalta, mutta todellisuudessa saippuanvalmistamisen harrastaminen tapahtuu nykypäivänä ihan tiskipöydän ääressä keittiössä.. Ja aika tehokkaasti laskimen, vaakojen ja sauvasekoittimen kanssa.

Siinä ei kulu koko päivää, kuten ennen vanhaan, jotta saa tällaisia pikkuruisia ihanuuksia aikaan. Käytin tähän saippuaan seesaminsiemenöljyä sekä kookosrasvaa, laventelia ja vähän väriäkin. Katsotaan millaiseksi saippua muodostuu kuivuttuaan vielä kuukauden verran ennen kuin se on valmista käytettäväksi.

 

Saippuanvalmistaminen on täynnä yllätyksiä, varsinkin kun kehittelee omia reseptejä. Esimerkiksi tämä saippuamassa ei suostunut irtoamaan nätisti hienoista muoteistaan, joten pyöräytin saippuan palloiksi ja kuvasin sen näinkin herkullisesti, nam! Koristeeksi rouhin vanhasta saippuasta raastimella hieman muruja.

Pidän lokakuun aikana useita saippuanvalmistamisen peruskursseja, joilla saippuaharrastus tulee tutuksi ja turvallisemman tuntuiseksi. Pidän kursseillani ainakin paria saippuakärpästä takataskussa.. Ehkä jokunen pääsee aina karkuun, sillä on ollut ihanaa päästä näkemään uusien innokkaiden harrastajien saapumista saippuanvalmistuksen pariin!

Kiitoksia kaikille osallistujille! ;)


EDIT: Kirjoitin jutun kursseista myös Helsingin työväenopiston blogiin, juttu löytyy täältä

Yömaja

Teimme jälleen lapsille uudenlaisen majan, nimittäin yömajan.

Viime yönä pojat nukkuivat tällaisessa paikassa:

Aivan ihana tunnelma! Olimme kolmistaan laittaneet majan valmiiksi jo päivällä ja kun Linnanherra saapui illalla kotiin, hän hävisi yllättäen jonnekin! Pienen etsimisen jälkeen löysimme hänet juurikin täältä majasta ..lukemassa kirjaa, ihan salaa oli hiippaillut nauttimaan paikasta.

Maja oli helppo toteuttaa vanhempien sängyn alle. Olemme rakentaneet joitakin vuosia sitten itsellemme sängyn, jota kutsumme "laveriksi". (Sen saatan esitellä joskus myöhemmin tarkemmin.)
Siis yömajaa varten laverin alta piti vain kärrätä tavarat pois, tuoda patjat ja lakanat lattialle ja virittää valaisin, niin maja oli valmis. Olipa ihanaa nukkua pitkästä aikaa taas kuunnellen lasten tuhinoita (ilman, että oli ahdasta). Tämä maja me varmasti rakennetaan taas uudelleen. Laverin alla ovat lapset kokeneet monia muitakin seikkailuja, kuten esimerkiksi aarrejahdin lastenjuhlissa.



.

Liiu löytää kodin

Pikkuinen pupuneitonen pomppasi hurmaavalla jättiloikalla Luovuuden Linnan vallihaudan yli ja liittyi joukkoomme. Hän hurmasi pikkuhiljaa yksinäisen pupusedänkin sydämen. Pupuherra totesi, että on hyvä olla joku, jolle voi antaa pusun silloin tällöin. Mutta hän pitää silti visusti huolen siitä, että ehtii ensimmäisenä ruokakulholle.

Tästä pikkukaverista tulette kuulemaan vielä. ;)

Kotimajaprojekti - Osa V

Kotimajamme tikapuut nikkaroitiin valmiiksi. Tällainen tikas on lapsista todella mukava kiivetä ja todellinen ramppaaminen majassa on päässyt vauhtiin! Tapit on tehty harjanvarresta ja runko laudasta, johon on porattu jokaista tappia varten reikä. Tapit on kiinnitetty vielä vastakkaiseta puolelta ruuvilla kiinni. Tikastappien etäisyys toisistaan on 40 cm ja tapin pituus 10 cm.

Enään majan oviluukku kuntoon, niin maja on valmis!

Klikkaa tästä kotimajaprojektin alkuun.