Käärmeet ja sillat -peli

Espoon keskuksessa sijaitsevaan hurmaavaan käsityöaarteita notkuvaan puutaloon, Espoon lahjatupaan ilmestyy lähiaikoina valmistamiani Käärmeet ja sillat -noppapelejä myyntiin!

Kehitin Käärmeet ja sillat -noppapelin reilu kaksi vuotta sitten omille sekä ystävieni lapsille joululahjaksi. Pelasimme omassa lapsuudessani sataruutuista käärmeet ja tikapuut -peliä, mutta kun kokeilimme sitä kolmivuotiaan poikani kanssa, huomasin, että se on aivan liian pitkäkestoinen niin pienelle lapselle. Suunnittelin siis pelin uudelleen.

Selkeytin pelilautaa ohjaamalla reitin rantakivikkoon ja lyhensin reittiä myös puoleen. Lisäsin erikoissääntöjä ja loppujenlopuksi, hyvällä tuurilla maaliin saattaa päästä tosi pikavauhtia!

Tämän pelin avulla ovat monet lapset jo nauttineet pelaamisen harjoittelemisesta. Voittaminen on hauskaa, mutta häviäminenkään ei tunnu heti alkuun niin kamalalta, koska peli on nopeatempoinen ja kestoltaan sellainen, että aikuisetkin pääsevät mukaan nauttimaan toistoista. Sitä vanhaa sataruutuista peliä ei nimittäin ihan heti halua pelata uudestaan..

Käärmeet ja sillat -pelin vyötteen takaa löytyy piirtämäni pelimerkit neljälle pelaajalle. Hahmot leikataan irti ennen peliä ja taitetaan. Nopaksi piirsin hurmaavan vanhanajan hyrränopan, joka sujautetaan kynään kiinni ja sitten vain pyöritellään.

Peli etenee noppaa heittämällä loikkien rantakiveltä toiselle. Sillan kohdalle pysähtyessäsi, voit edetä sitä pitkin ja kohdatessasi käärmeen pään liu’u pitkin sen niljakasta selkää aina hännänpään osoittamalle rantakivelle asti. Ensimmäinen uimarannalla on voittaja!

(Meidän kolmivuotiaasta on tullut pelin käärmeiden kaveri, hän tykkää ihan hirmusti aina kun pääsee käärmeliukumäkeen!!)

Untenmailla metsässä ja merillä

Arkistojen aarteita.. Muisteluita.. Purimme perhepetimme pari vuotta sitten, lapset saivat silloin oman huoneen. Ja omassa huoneessahan tulisi olla sängyt. Tästä tulikin hauskaa, suunnittelimme yhdessä koko perheen voimin, minkälaiset sängyistä tulisikaan!

Kuopuksen sänky on toiminut aiemmin minun, veljieni ja veljenlasten sänkyinä. Se on pidennettävä ja upea! Sänky oli alunperin kirkkaan punainen ja hyvin kulunut, joten uusi maalipinta tarvittiin. Maalasimme sängyn lammeksi, jossa polskuttelisi kaloja ja muita lammeneläviä. Siis paljon kivoja yksityiskohtia:

Sammakoita ja lumpeita, Kuak kuak!

Sorsaäiti uiskentelee poikastensa kanssa lähellä
kallioita, mutta missäs kaikki muut poikaset ovat!!?

No, siellähän ne olivatkin, tutkimassa maailmaansa.

Mutta mikäs kumma tämä laituri on ja pienenpienet
tikapuut, jotka johtavat veneelle!!?
Kuka sillä vie lapsen untenmaille?

Kuvista on jäänyt pois sudenkorento, joka liitelee kuiskuttelemassa unitarinoita sängynpäädyssä.

Tässä alhaalla näkyy kuopuksen sängyn vanha väri.
Ja hupsis, photoshoppasin vahingossa yhden sängynjaloista pois!!
Se on vihreä ja aika tavallinen sängynjalka. :)

Isoveljelle rakennettiin parvi, halusimme yksinkertaisen parven, joka olisi vain 160 cm pitkä, joten lautakauppaan vaan ja tarpeeksi kakkosnelosta ja vaneria kainaloon. Tarvikkeet sänkyyn maksoivat alle sata euroa ja siitä tuli erittäin mieluisa. Ja lapset tykkäävät, kun saavat nähdä, miten huonekalut valmistuvat.

Sänky maalattiin metsäteemalla, lapsi nukkuu lehvästössä.
Ehkä pöllö herää yöllä valvomaan lapsen unta.
Ja toivottavasti tuo touhukas orava ei vipellä turhan äänekkäästi!

Toisessa sängynpäädyssä mesikämmen tankkaa puolukoita massuunsa.

Karhun askeleita voi jäljittää jo vähän matkan päästä,
ennen kuin tuhinaakaan edes kuuluu.

Sänkyyn on maalattu myös kyykäärme, hämähäkin seitti, ja pikkuruinen kärpässienitalo, jonka asukas taitaa olla juuri sopivan kokoinen pikkuruiseen veneeseen. (Siitä voisin laittaa tähän kuvan myöhemmin..)

Pikkuhiljaa alkaa olla aika maalata sängyt uudestaan, tai hankkia pidempiä sänkyjä, ohhoh!

Kiukkumittari näyttää hymyä!

Olen huomannut, että monissa perheissä on lasten kanssa muodostunut yhdestä tilanteesta arjessa varsinainen Juttu, The Juttu, joka aiheuttaa hammastenkiristystä helpommin kuin toiset tilanteet. Se voi olla lasten nukkumaanmeno, ruokailutilanne, pukeminen, uloslähteminen, sisääntuleminen, siivoaminen jne, tiedätte varmaan..

Meilläkin on yksi sellainen Juttu, jota olemme koittaneet ratkaista jo pitkään. Mietintämyssy raksuttelee ratkaisuja Juttuumme aina tasaisin väliajoin.. Sanotaanko, että luovia keinoja on käytetty jo ainakin toistakymmentä erilaista viimeisen kolmen-neljän vuoden aikana. Aina vähän (tai vähän pidemmänkin) aikaa jokin konsti toimii, mutta sitten vaikutus hiipuu ja taas ollaan samassa tilanteessa. The Juttu on taas edessä ja varapäreet käytössä.

Tänään oivalsin, että uusin vaihtoehtoinen ratkaisumenetelmä Juttuumme voisi olla KIUKKUMITTARI. Askartelin perheellemme yhteisen mittarin, jota kuka tahansa perheenjäsen voi käyttää tiukanpaikan tullen. Helmeä nostamalla voi näyttää, miltä olo tuntuu.
 
Ritari Rohkea keksi piirtää mittariin eriasteiset kiukunkuviot mitta-asteikon viereen: 
ILO - SURU - SUUTTUMUS - KIUKKU!

Mittari on askarreltu paksusta pahvista, joka on päällystetty liitutaulukontaktimuovilla, siihen voi siis tehdä merkintöjä lisääkin. Mitta-asteikko ja kuviot on piirretty valkoisella maalitussilla.

Käytämme jatkossa tätä mittaria tilanteessa, jossa aikuisen tarvitsee ilmaista lapselle, että pikkuhiljaa alkaa pinna kiristymään. Ja miten lapset reagoivat:
He ihastuivat!
Miten yksinkertainen tapa kertoakaan lapselle, miten ennakoida aikuisen fiilistä! Ja ylipäänsä tutustua tunneskaalaan.

Seuraavaksi toteutettiin lasten omat toivemittarit. Esikoinen halusi, että tekisimme yhdessä hänelle ILOMITTARIN, joka näyttää erilaisia iloisuuden asteita aina riemuun asti.

Kuopus toivoi omaan mittariinsa koko tunneskaalan eli askartelimme hänelle ILOSTA ITKUUN -MITTARIN. Hänen piirroksissaan esiintyy myös äiti lohduttamassa ja isi kertomassa, että älä pelkää.

Kehittelimme yhdessä myös mittarilla mitattavan pelin,
katsotaan toimiiko, siis:

Hei hei The Juttu!

 

Vuoden 2011 virkkaukset osa III - Leluja

Vuonna 2011 virkkasin paljon omia ohjeitani, joista osasta syntyi leluja, osasta rättejä ja tulipa joistain hahmoja teatteriesityksiinikin. Toistin samaa ohjetta monta kertaa, joitain epäonnistumisiakin tuli vastaan, niiden myötä purkamista ja laskemista, mutta aina olen oppinut jotain uutta ja erikoista, kun olen keksinyt uudenlaisia ratkaisuja ongelmiin.

Omien virkkausohjeiden miettiminen on ollut todella hauskaa ja inspiroivaa!!

Tässä kuvia lelu-virkkauksistani:
 

Lohikäärmeiden ohje on ostettu deliciouscrotchetilta Argentiinasta, niistä tein jutun alkuvuodesta jo puolivalmiina ja rakensimme niille myös maailman, nyt he ovat tyytyväisiä uudesta linnasta..

Tulilohikäärme väijyy keskittyneen näköisenä..

Jäälohikäärme on avannut karmivan kitansa paljastaen
kamalat hampaansa, HUI!

p.s. Äitilohikäärmeen langat kutkuttelevat lankakorissa

valmiina pääsemään koukulle..

Merirosvomiekka

Valomiekat - Alkuperäinen idea Etsystä, mutta
sivut ovat jo hävinneet..
Kuva kuitenkin löytyy tästä.

Hirviötawashi, jolla ei koskaan ole pesty mitään,
joten siitä tulikin lelu.

Toinen hirviötawashi, joka päätyi leluksi..

Hirviötawashi on aika hurja.

Liitutaulutoukka

Sorminukkekrokotiili - toimii myös tawashina

Ja krokotiilille tietysti pikkuinenkin seuraksi

Pöllörouvatawashi

Pöllömuorin poikaset - sorminukkeja

Leikkipupun valjaat

Vuoden aikana mietin myös vaihtoehtoa,

että myisin ohjeitani pdf-muodossa suoraan virkkaajille..

Olisikohan ihmisillä kiinnostusta ostaa ohjeitani?

Mahdollista olisi tarjota näitä myös jälleenmyyjille.

Jos olisit kiinnostunut, laita viestiä minulle.

Vuoden 2011 virkkaukset OSA I - Luontoleikkeihin

Vuoden 2011 virkkaukset OSA II - Tawashit

Vuoden 2011 virkkaukset OSA III - Leluja

Ja vielä vanhoja juttuja: Vuoden 2010 virkkaukset

Lasten linna - VALMIS - Osa III

 Loman päätteeksi viimeistelimme vielä linnan valmiiksi.

Linnanherra punoi kettingit nelisäikeisestä kultanauhasta

Laskusilta maalattiin lankuiksi ja "naulattiin" tukevaksi

Kun yksityiskohdat tulivat valmiiksi, pääsi leikki alkamaan! Pystytimme valmiin linnan lastenhuoneeseen, teimme erivärisistä peitoista ja liinoista maailman, jossa on myös lohikäärmeiden asumuksia ja jossa linna on suojassa veden keskellä. Linnan oviaukko tehtiin tarpeeksi suureksi, jotta lapsetkin mahtuvat kulkemaan siitä läpi.

Linnasta kuuluu jo ryskettä, onkohan laskusilta avautumassa?

Hui, totisesti hurjannäköinen joukkio hätistelee
ei-toivotun vieraan matkoihinsa.

Meillä Luovuuden linnassa oli aivan mahtavan ihana loma! Aikaa yhdessä olemiseen oli runsaasti. Vuoden pimeimpänä aikana ei voisi muuta toivoakaan kuin verkkaisia aamuja, pitkiä päiväunia sekä luovaa pulppuamista, jonka voi toteuttaa heti, ilman sitkutteluja ja jossitteluja.

Toivotamme kaikille oikein
puuhakasta uutta vuotta!

Lasten linnan ensimmäiseen osaan pääset tästä klikkaamalla.