Elinan puoti on suljettu!

Elinan puodissa on nyt hyllyt tyhjennetty ja valot sammutettu. Toivon, että monet elinan puodin lukijoista löytävät tiensä tänne Luovuuden linnaamme, joten toivotan jo etukäteen tervetuloa kaikille uusille lukijoille! Tervetuloa myös kaikille uusille lukijoille, jotka löytävät tiensä tänne muita reittejä pitkin!!

Julkaisin syksyllä joitain virkkuuohjeita elinan puodin blogissa. Niitä on siellä edelleen välilehdellä, mutta virkkuuohjeita voi jatkossa ladata pdf-muodossa myös kotisivuiltani, klikkaa tästä, niin pääset katsomaan tarjontaa! Nappi löytyy myös tuosta sivupalkista.

Suunnistusleikki metsäjuhlissa

Vietimme yhdessä tänä vuonna metsämörrikerhooni osallistuneiden mörrikerholaisten kanssa pikkujoulut metsäpaikallamme viime viikonloppuna ja yhdeksi ohjelmanumeroksi järjestin suunnistusta.

Suunnistaminen on ollut lempipuuhaani, kuten kartat ylipäänsä. Piirsin jo kesällä pojilleni kartat niin metsäpaikastamme kuin reitistäkin sinne, joten suunnistamisen suunnitteleminen alkoi skannaamalla piirtämäni metsäpaikan kartat koneelle ja tulostamalla omat hienot haitaritaitoksin taitellut kartat kaikille osallistujille. Paksulle paperille lasertulostimella tulostetut kartat kestävät hienosti hieman kosteankin metsäseikkailun.

Karttaan oli merkattu ruksi paikkaan, johon olin kiinnittänyt puuhun rastin. Ruksit olivat paikoissa, jotka lapset osasivat nimetä metsäpaikalla tai reitillä sinne. Tässä on Kääpäpuun aseman rasti. Tykkään laminoida paperiset viestit, jotta ne kestävät useammankin kerran metsäleikkejä.

Rastilapun taakse oli kiinnitetty hahmoja, jotka olivat kerholaisille tuttuja kerhoissa pitämistäni teatteriesityksistä ja niiden etukirjaimet muodostaisivat sanan, joka on yksi metsäpaikan rakkaista paikoista. Mutta miten viisivuotiaat saavat muutettua hahmoja kirjaimiksi!?! No tietysti taikamuuntimen avulla!

Taikamuuntimessa on kaksi aukkoa ja kampi. Ja näin se toimii:

Auringonsädetyttö sujahtaa sisään..

Kun toiseen aukkoon sujauttaa hahmon sisään ja veivaa kampea..

..ja A tulee ulos!

..tupsahtaa toisesta aukosta esiin hahmon etukirjain.

Kerhopikkujouluihin oli kutsuttu myös aikuisia mukaan, joten nyt tuli tehtävä aikuisille.. Minkä sanan nämä muunnetut kirjaimet muodostavatkaan?! Pian se oli ratkaistu ja päästiin etsimään yllätystä Majakiven luota.

Majakiven alla oli piilossa pussin sisällä metsäneläinarvoituksia, jotka olivat hauskoja pikkuisia pähkinöitä.

Ja suunnistuksen jälkeen olikin mukavaa lähteä puuhailemaan vanhoja tuttuja metsäleikkejä ihanien metsäkerhokavereiden kanssa pitkästä aikaa, kun aikuiset alkoivat viritellä trangiaan tulta ja lämmittää ruokaa!

Keväällä sitten taas jatketaan kerhotoimintaa!

Hihii.. Onpa hauskaa suunnitella kaikenlaisia kiemuroita.. Ja jos minulla olisi ollut enemmän kuin 24 tuntia aikaa suunnitella, niin tuosta olisi tullut vieläkin kiemuraisempi kuvio..
Pikkujoulujen jälkeen tajusinkin, että taikamuuntimeen olisi pitänyt TIETYSTI lisätä jonkinlainen kieputusloru. Ehkä se syntyykin seuraavalla kerralla, kun tarvitsemme konetta. ;)

Joulukalenteri Luovuuden linnan tyyliin

Tänä vuonna meidän ei tarvinnut luottaa pelkkiin tonttuihin, kuten viime vuonna, jolloin tontut tulivat avuksi, kun en millään ehtinyt toteuttaa joulukalenteria lapsillemme. Mietin pitkään, millainen joulukalenteri olisi hauska. Muistelin edellisten joulujen kalentereita, tässä esimerkiksi tällainen:

Tämä on kuva ensimmäisestä tekemästäni joulukalenterista lapsilleni. Se on Tiimarista ostettu käsittelemätön yhden laatikon lipasto, jonka vetolaatikon veistelin lumilinnaksi ja maalasin täyteen kivoja pikkuhahmoja ja tarinoita. Vajaa vuoden vanha lapseni rakasti vetää lumilinnan auki ja etsiä lokerosta yllätyksen, joka useimmiten oli satsumanpala tai viinirypäle tai joku muu herkku. Ihmettelimme tarinoita yhdessä ja hauskin taisi olla toisella puolella lipastoa lumi pöllyen mäkeä laskevien oravien kuva.

Myös 24 tulitikkurasiaa on jo ollut käytössä joskus, lokerikot ja taskukalenterit olisivat ihan hauskoja nekin, mutta jotain vähemmän makeaa teki mieli tehdä tänä vuonna. Sellaista, joka ei vaatisi hurjaa pikkulelujen metsästämistä kaupoista eikä liikaa askartelemistakaan.. Kalenteri voisi olla myös ehkä jotain, mikä opettaisi kärsivällisyyttä ja joulun odottamisen merkitystä..

Sitten oivalsin, millainen joulukalenteri olisi tällä kertaa hauskinta tehdä! Siispä ostimme kaksi pakettia legoja! Tällä hetkellä Hero factoryn Bioniclet ovat poikiemme suosiossa ja ne soveltuvatkin erinomaisesti joulukalenteriksi.
Legopakkauksen jakaminen kahteenkymmeneenneljään osaan tuotti kyllä hieman päänvaivaa, mutta ottaen huomioon lapsen loogisen päättelykyvyn saimme mielestäni jaettua legot siten, että yllätys siitä, millainen kokonaisuudesta muodostuu, säilyy mahdollisimman pitkään. Eli jutun juju on siinä, että:


1. Jaetaan legopakkaus 24 osaan, jotka on helppo koota ohjekirjan ohjeiden mukaan. Skannataan ohjekirja ja tulostetaan jokaiselle päivälle oma pieni ohjelappu. Koko ohjekirja annetaan vasta jouluaattona viimeisten palojen kanssa.

2. Askartelimme yhdessä huovasta jouluiset pussukat, jotka koristelimme liimaamalla niihin nappeja ja muita hienoja koristeita. Pojista oli hauskaa ommella itse.


3. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa lapset saavat kertoa, mistä haluavat etsiä pussukkaa seuraavana aamuna. Näin he saavat osallistua yllätykseensä itsekin.

Ensimmäisenä aamuna pettymys oli tietysti valtava, kun pussukasta haaveiltiin löytyvän vaikka mitä yllätyksiä, mutta siellä olikin surkea Bioniclen aloituspala. Pienen keskustelun jälkeen onneksi kalenteri muuttui riemuksi, kun lapset tajusivat saavansa jouluksi uuden lelun tällä tavalla!! Pari palaa kerrallaan lelu valmistuu. Sillä leikitään jokaikinen aamu ja mietitään, minkähänlainen siitä tuleekaan.

Ja tontuista puheenollen.. Tänä aamuna se vintiö oli käynyt piilottamassa poikien pussukat aivan muualle kuin minne oli sovittu. Se jätti onneksi viestin niiden paikalle, jotta pojat pääsivät hihkuen etsimään aarteitaan.

Mukavaa joulunodotusta kaikille!!

Unelma kerrallaan..

Pikkuinen sammakkoherra kurnuttaa tyytyväisenä rauhallista ja tyyntä pulpuntaa.

Hiekkahaltia hyräilee ja kertoo suurilla silmillään, että kaikki on hyvin. Unelmat toteutuvat yksi kerrallaan.

Tämän zen-puutarhan äärellä viihtyy meidän koko perhe piirrellen sormella hiekkaan kuvioita tai haravoiden ajatuksia kiemuralta.

Olen pitkään unelmoinut omasta pikkuruisesta zen-puutarhasta ja miettinyt sellaisen tekemistä itsekin. Ei tarvittaisi kuin laatikko ja hiekkaa, mutta halusin hieman enemmän. Ja kun törmäsin internetissä Haltiatuleen, ihastuin hänen tyyliinsä välittömästi.

Kaikkia unelmia ei tarvitsekaan toteuttaa yksin!

Haltiatulen lammenvartija -teos on hienosti muutettavissa zen-puutarhaksi lemmikkieläinliikkeestä ostettavan gerbiilien kylpyhiekan avulla. Haravan vääntelin rautalangasta näin alkuun, mutta itseasiassa mietiskely on parhaimmillaan, kun saa sormella tuntuman hiekkaan. On kuin olisi lämpimässä maassa, loputtomalla hiekkarannalla ja sydämeen syttyy aurinko.

Lue lisää zen-puutarhoista esimerkiksi täältä.

Virkaten värejä

Ihanien syysruskavärien tipahdellessa pikkuhiljaa syrjään talven tieltä, onkin mukava virkata värejä. Afrikkalaisia kukkia on alkanut olla siellä sun täällä blogeissa näytillä, joten summanmutikassa lankakeräkasasta värejä poimien aloin virkkailemaan näitä ihanuuksia itsekin..

Näissä on hirveä määrä pääteltäviä lankoja, joten päätin päätellä ne joka kukan jälkeen, ettei kohta ole vuorta odottamassa. Kukkien käyttötarkoituksesta ei minulla ole vielä aavistustakaan, mutta se onkin tässä aivan parasta! Teen pitkästä aikaa käsitöitä ihan huvikseen.

Ohje afrikkalaiseen kukkaan löytyy täältä.