Suunnistusleikki metsäjuhlissa

Vietimme yhdessä tänä vuonna metsämörrikerhooni osallistuneiden mörrikerholaisten kanssa pikkujoulut metsäpaikallamme viime viikonloppuna ja yhdeksi ohjelmanumeroksi järjestin suunnistusta.

Suunnistaminen on ollut lempipuuhaani, kuten kartat ylipäänsä. Piirsin jo kesällä pojilleni kartat niin metsäpaikastamme kuin reitistäkin sinne, joten suunnistamisen suunnitteleminen alkoi skannaamalla piirtämäni metsäpaikan kartat koneelle ja tulostamalla omat hienot haitaritaitoksin taitellut kartat kaikille osallistujille. Paksulle paperille lasertulostimella tulostetut kartat kestävät hienosti hieman kosteankin metsäseikkailun.

Karttaan oli merkattu ruksi paikkaan, johon olin kiinnittänyt puuhun rastin. Ruksit olivat paikoissa, jotka lapset osasivat nimetä metsäpaikalla tai reitillä sinne. Tässä on Kääpäpuun aseman rasti. Tykkään laminoida paperiset viestit, jotta ne kestävät useammankin kerran metsäleikkejä.

Rastilapun taakse oli kiinnitetty hahmoja, jotka olivat kerholaisille tuttuja kerhoissa pitämistäni teatteriesityksistä ja niiden etukirjaimet muodostaisivat sanan, joka on yksi metsäpaikan rakkaista paikoista. Mutta miten viisivuotiaat saavat muutettua hahmoja kirjaimiksi!?! No tietysti taikamuuntimen avulla!

Taikamuuntimessa on kaksi aukkoa ja kampi. Ja näin se toimii:

Auringonsädetyttö sujahtaa sisään..

Kun toiseen aukkoon sujauttaa hahmon sisään ja veivaa kampea..

..ja A tulee ulos!

..tupsahtaa toisesta aukosta esiin hahmon etukirjain.

Kerhopikkujouluihin oli kutsuttu myös aikuisia mukaan, joten nyt tuli tehtävä aikuisille.. Minkä sanan nämä muunnetut kirjaimet muodostavatkaan?! Pian se oli ratkaistu ja päästiin etsimään yllätystä Majakiven luota.

Majakiven alla oli piilossa pussin sisällä metsäneläinarvoituksia, jotka olivat hauskoja pikkuisia pähkinöitä.

Ja suunnistuksen jälkeen olikin mukavaa lähteä puuhailemaan vanhoja tuttuja metsäleikkejä ihanien metsäkerhokavereiden kanssa pitkästä aikaa, kun aikuiset alkoivat viritellä trangiaan tulta ja lämmittää ruokaa!

Keväällä sitten taas jatketaan kerhotoimintaa!

Hihii.. Onpa hauskaa suunnitella kaikenlaisia kiemuroita.. Ja jos minulla olisi ollut enemmän kuin 24 tuntia aikaa suunnitella, niin tuosta olisi tullut vieläkin kiemuraisempi kuvio..
Pikkujoulujen jälkeen tajusinkin, että taikamuuntimeen olisi pitänyt TIETYSTI lisätä jonkinlainen kieputusloru. Ehkä se syntyykin seuraavalla kerralla, kun tarvitsemme konetta. ;)

Sienitarinateatteri metsässä

Syksyisessä metsämörrikerhossamme oli lauantaina pitkän retken päivä, jolloin olimme ihanat kolme tuntia auringonpaisteisella metsäpaikallamme.

Olen valmistellut kerhoa varten uuden teatteriesityksen. Keväällä kerhossamme vieraili Kokki Klorofylli kertomassa fotosynteesistä, mutta syksyisessä teatterissa Herra Tattis kurkkaili kulisseista ja tarina kertoi sienien elämästä vuoden kierrossa.

Osa esittäjistä on virkattuja, osa piirrettyjä ja yksi orava ilmoittautui meille ihan valmiina ilman hurjia valmisteluja. Olin nimittäin jo meinaamassa tuunata Serla-oravaa (niitä, joita vessapaperimerkeillä aikoinaan sai itselle ja joita kirpputoreilta löytyy helposti nykyään..) käsinukeksi, täytteet oli jo poistettu ja kädet auottu, mutta se kallisti ikävästi päätään ja oli hieman hankala pitää kädessä, joten oli parempi hommata oikea käsinukke esitykseen.

Yhdessä esityksen kolmesta näytöksestä saavat lapset tulla tunnistamaan sieniä ja keräämään niitä koriin näyttämöltä. Se oli aika hauskaa, kun herra Tattis toikkaroi vieressä auttamassa.

Keväisessä Kokki Klorofylli-esityksessä oli kaikki hahmot piirrettyjä ja niitä voi ostaa monisteena elinan puodista. Sienitarinateatteri taas on tilattavissa esityksen muodossa omaan metsäkerhoon tai päiväkotiin. Esitykset pidetään metsässä. Ota yhteyttä puoti@elinanpuoti.fi, jos kiinnostuit!

Piirros Herra Tattiksesta

Metsäteatteri

Monenlaista on ollut meneillään tässä keväällä, eikä vähiten ikioman metsämörrikerhon aloituspuuhat. Seikkailemme esikoiseni ja muutaman muun mörrilapsen kanssa viikottain metsässä ja sen lisäksi käymme joka perjantai perheen kanssa retkillä lähiluonnossa. Luonnossa riittää tutkittavaa ja koska Metsämörri kertoi minulle ihastuttavan tarinan Kokki Klorofyllistä, päätin tehdä siitä teatteriesityksen!

Metsäteatteriini sponsoroi kehykset Taide- ja kehysliike Taidekiila, kiitoksia! Maalasin puiset kehykset aiheeseen sopivaksi ja ompelin niihin upeasta samettilycrasta esiripun.

Yksityiskohtina pieniä kukkia ja hopeamaaliakin..

Taustaksi riittää metsä, mutta suunnitelmissa on myös mahdollisesti taustan maalaaminen erilliselle vanerille. Esiintyjät piirsin, laminoin ja liimasin puutikkuihin ja niitä on tulossa myyntiin myös puotiini.

Kokki Klorofylli on aika mainio ukkeli, niin mainio, että kenraaliesityksen päätteeksi kolmivuotias poikani halusi ihan pussata sitä. Tällaisia teatteriesityksiä olisi todella hauska pitää enemmänkin!! Mörrikerhossammekin siitä tuli menestys. Pitääköhän kukaan vielä teatteriesityksiä metsissä päiväkodeille? Uskaltaisinkohan?