Kotimajaprojekti - Osa V

Kotimajamme tikapuut nikkaroitiin valmiiksi. Tällainen tikas on lapsista todella mukava kiivetä ja todellinen ramppaaminen majassa on päässyt vauhtiin! Tapit on tehty harjanvarresta ja runko laudasta, johon on porattu jokaista tappia varten reikä. Tapit on kiinnitetty vielä vastakkaiseta puolelta ruuvilla kiinni. Tikastappien etäisyys toisistaan on 40 cm ja tapin pituus 10 cm.

Enään majan oviluukku kuntoon, niin maja on valmis!

Klikkaa tästä kotimajaprojektin alkuun.

Tunnustus

Sain uuden tunnustuksen, kiitos Mun tekemä! 

Tunnustuksen mukaan tuli haaste kertoa kymmenen uutta asiaa itsestäni. Hmm..

1. Haluaisin ehtiä hurjan paljon enemmän kuin ehdin tehdä.
2. Joten järjestelin juuri nuppineulani värien mukaan neulatyynyyn kuin sateenkaaressa
3. ..vain oranssit nuppineulat puuttuu..
3. Meillä luovuuden linnassa ei ole televisiota.
4. ..ei ole ollut melkein yhteentoista vuoteen..
5. mutta virkatessa katson ostamiani dvd-sarjoja hurjaa tahtia tietokoneruudulta.
6. Viime talvena katsomani dvd-sarjat olivat tosi suloisia, kuten Pieni talo preerialla ja Tohtori tuli kaupunkiin.
7. Luovuuden linnassa kutitetaan kikatukset lapsille jokaikinen ilta ennen nukahtamista.
8. ..jotta tulisi kauniita unia. Niitä meillä onkin monin tavoin yritetty napata.
9. Olen menestyksekkäästi laihtunut viime aikoina..
10. .. vain jättämällä syömisen kello kuuden jälkeen pois.

Haluan antaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

• Siksaksis joka tekee upeita juttuja, joissa voisin mielelläni olla mukana ja
• Paperiliitin jossa päivitetään mahtavalla tahdilla ihania askarteluja.

.

Puput pihalla

Virkkasin eilen kaksi tällaista:

Kuka arvaa mitä nämä ovat?

 Ehkä ne ovat..

Omituisia eripituisjalkaisia mulkosilmäisiä ja pitkäkielisiä otuksia..

Eeeei..

Vaan tässä on vastaus:

Toinen pupulemmikki toisessa kuvassa:

Muistelmia

Pengoin lasten vaatekaappeja ja käteeni osui esikoiselleni nimijuhlaa varten ompelemani pikkumiehen liivi. Voi, miten pikkuruinen se onkaan!! Ompelin sen katsomalla kaavoja paidoista ja siitä tuli tosi söpö. Kas tässä:

Kuvassa liivi roikkuu linnanherramme pojilleen rakentaman parvisängyn päädyssä. Minä maalasin aikoinaan poikien sänkyihin  metsämaailman (parvi) ja vesiteeman (alasänky). Voi, siitäkin voisi tehdä päivityksen! Pitäisikö? Sänky alkaa olla niin vanha, että se pitää maalata kohta uudelleen. Suunnittelin, että seuraava teema saattaisi olla ritariaikainen linna.. ;)

Tajusin myös, että blogimaailmaan tutustumisen jälkeen olen valokuvannut kaiken tekemäni.. tai ainakin pyrkinyt siihen. (Päivittämään olen ehtinyt vain pienen osan..) Jäin siis kaipaamaan kuvia vanhoista käsitöistäni. Tutkin valokuvia koneellani monta vuotta taaksepäin ja löysin ihania muistoja.. Tuunailin aika paljon juttuja ompelukoneen kanssa silloin, kun esikoiseni pötkötteli vieressäni tyytyväisenä tutkaillen maailmaa (Hän oli hyvin tyytyväinen vauva <3). Ompelin mm. käytettynä ostettujen Emmaljungien kaikki kangasosat uusiksi. Ensin purkamalla vanhat tekemättä muistiinpanoja, joka aiheutti tietenkin ihmetystä myöhemmin, kun jouduin miettimään, mikä pala menee minnekin. Onnistuin kuin onnistuinkin tekemään upeat vihreät vaunut meille, niissä oli marimekon kuviollista kangasta kuomun sisällä, muuten ne olivat vihreän ja ruskean sävyiset. Tässä kuvassa näkyy niistä vähäsen..

Virkkasin myös kolmionmuotoisen punaisen verkkokassin aisaan kiinnitettäväksi ja nuo renkaansuojukset ompelin vedenpitävästä kankaasta. Hyttysverkko kiinnitettiin silloisiin vaunuihin vetoketjulla, joten siirsin tähänkin vaunuun samanlaisen vetoketjun. Tosin säilytyspussia en kuomuun tehnyt, vaan hyttysverkon sai rullattua ylös ja kiinnitettyä kuminauhalla nappiin. Lisäilin kuomunsaumoihin myös heijastinnauhaa kaksinkerroin taitettuna koko matkalta.
Ainiin! Tein myös kuomun alaosan kaksiosaiseksi. Alempi kangas oli hyttysverkkoa (tai se taisi olla kylläkin joku vanha kukkakuvioinen valoverho) ja sen sai esiin rullaamalla koko kuomun alaosan auki, näin oli ilmanvaihto taattu kesähelteillä vauvan nukkuessa.

Muistakaa muuten arvonta.. Saa vinkata eteenkinpäin siitä. Kertokaa, jos vinkkaatte, niin saatte lisäarvan!

Pienet yksityiskohdat - II

Tuossa työpöytäni vieressä on erikoinen lipasto, täynnä mitä kummallisimman näköisiä latureita ja laitteita. Suurin osa joitain linnanherran välineitä. Tänään pöydälle oli tullut uudenlainen otus. Se tuijotti minua nenä kiiltäen ja toinen silmä punaisena, toinen vihreänä vilkkuen. Ja eikun toimeksi! Uusi hieno valkoinen maalitussi kaivettiin esiin.. (Olen juuri ostanut valkoisen maalitussin, koska upea "Ei mainoksia" -kylttimme teksti oli suttaantunut niin useasti postiluukusta kurkkivien pikkumiehien kätevien kätösten ansiosta, että päätin kirjoittaa sen maalitussilla pysyvämmäksi.) ..Poikani tulivat mukaan kertomaan, miltä otus heidän mielestään näytti ja arvatkaapa vaan, tälläinen siitä tuli:

Mielikuvitus ei tarvitse yksityiskohtia, sitä varten ei tarvitse piirtää kaikkea näkyviin, mutta voi, ei kaikki ehdi huomaamaan tällaisia pikkuotuksia, joten siksi eräät heistä on hyvä tehdä näkyviksi. Ihan vain kannustamaan ihmisiä katsomaan maailmaa eri tavoin. Mitä sinä näet lähimmässä laturissasi?