sunnuntai 17. elokuuta 2014

Marjo Mansikka ja erilainen oppija


Nyt täytyy myöntää, että virkkoosi on iskenyt! Koukku viuhuu päivittäin uusia hahmoja elämäämme. Vuokrasimme "Poutapilviä ja lihapullakuuroja 2" -elokuvan ja siinä oli houkuttelevan näköinen Mansikka. Marjo Mansikka syntyi eilen ja sai siemenet ylleen tänä aamuna.

Löysin juuri mielenkiintoisen artikkelin erilaisista oppijoista. Minä olen ihan selkeästi visuaalinen ja taktiilinen oppija. Mikä on sinulle omin tapa oppia? On hauska tunnistaa oma vahvuutensa!

Tällä hetkellä käyn läpi isoja muutoksia elämässäni, joten siksi käteni sauhuaa koukun kanssa. Käsittelen asioita siis parhaillaan ja pitkästä aikaa virkaten. Jee!



lauantai 16. elokuuta 2014

Miksi sillä on pikkupöksyt?

Siveät Mira-nukkeni pikkupöksyineen herättivät paheksuntaa,
joten siitä seurasi Herra Pippeliukkelin syntymä.


Vielä on Ukkeli vaiheessa..
Hiukset ja silmät paikalleen.


Vaatteetkin ovat vielä tiedossa.

Tosin vielä on päättämättä tuleeko hänestä ehkä SuperMan vai jotain muuta.



Kultainen lisko

Edellisellä kerralla esittelin teoriaa egotuksesta ja ihmeisistä. Lapseni innostui liskosta ja vaati saada itselleen myös oman. Kulta on poikani lempiväri, joten liskosta tuli kultainen.


Ja siinä piileekin hyvä ratkaisu Egotuksen kanssa toimimiseen. Egotus pysyy aisoissa, kun sitä rakastaa ja sen antaa paistatella ilon ja rakkauden valonpaisteessa. Se pysyy pikkuisena ja suloisena sellaisessa lämmössä. Silloin se on hyvinkin läpinäkyvä toimissaan eikä sitä enää tarvitse pelätä, koettaa murskata tai muutenkaan tuhota.


Täysin egoton elämä lienee harvinaista, tyypillisempää taitaa olla omaan egoon ja persoonallisuuden rakenteisiin tutustuminen ja  niistä vapautuminen - antaa egon elää omaa elämäänsä. Kultainen otushan se on, jonka tarkoitus on alunperin ollut hyvä.

torstai 14. elokuuta 2014

Teoria ihmeisistä ja rakkaudesta ja pelosta

Opiskelen tällä hetkellä A Course in Miracles -kurssia (suom. Ihmeiden oppikurssi). Opiskelen sitä piirtäen ja julkaisten piirroksiani englanniksi (pikkuhiljaa) toisessa blogissani acimdoodles.blogspot.com.

Olen aina oppinut tehokkaimmin, kun piirrän lukemaani, kun "käsittelen" asian kynäni avulla ja näin mukaan alkoi ilmestyä pikkuisia hahmoja, joita nimitän ihmeisiksi.

Kuva julkaistu aiemmin acimdoodles.blogspot.fi :ssä.


Koska koukuttelen jälleen aktiviisemmin oivalsin virkata Miran itselleni pieneksi maskotiksi.

Oivallus syntyi lukiessani Clarissa Pinkola Estesin kirjaa "Naiset, jotka kulkevat susien kanssa". Siinä kerrotaan Vasilisa Viisaan tarina, jossa Vasilisa kuunteli taskussaan olevaa nukkea, joka symboloi hänen intuitiotaan.

Miran virkkaaminen oli aivan loistava ajatus!!

Nyt koko Ihmeiden oppikurssin opiskelu siirtyi toiselle tasolle. Pieni Mira-nukke havainnollistaa minulle elävästi, kumman haluan valita: Pelon vai rakkauden?


Ihmeiden oppikurssin mukaan olemme kaikki pohjimmiltamme rakkautta.
Kaikki on hyvin. Jokaikinen hetki.

..mutta..

..Jos valitsemme pelon, annamme egolle valtaa.

Piirroksissani egoa kuvastaa lohikäärmeliskomainen otus, joka myös sai minulta kauniin lankaolomuodon.














Kun Egotus kuiskuttelee toimintasuunnitelmiaan ihmeisen korvaan ja Mira ryhtyy toimiin kuulemansa mukaisesti, on se kuitenkin pohjimmiltaan avunpyyntö saada lisää rakkautta, tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin on, hyväksytyksi omana itsenään. Egon keinot vain eivät yleensä tuota toivottua lopputulosta, vaan..


Mitä kovempaa Egotus huutaa, sitä kivisempi on taival. Sitä erillisemmäksi ihminen itsensä muista tuntee. ..Ja lopulta ei enää ole reaktiivisuutta, Egotus voi eristää ihmisen täysin.
Silloin tarvitaan apua.
Nimetään Egotus, puhutaan siitä ääneen, pyydetään apua!!
Ennen kaikkea pidetään toisistamme huolta!
Silloin se pienenee ja pienenee ja hiljenee..

(I had a black dog, his name was depression -video kertoo mielestäni samasta asiasta loistavalla tavalla.)


Mira-nuken toisen ääripään versio on minusta paljon kertova. Sen silmät ovat auki, mutta sydän uinuu. Mira näkee ja havannoi, reagoi ja on reaktiivinen - nyrkit pystyssä. Hän ei ole kokonainen, hän ei toteuta itseään täysillä, kuuntelematta sydämensä ääntä, intuitiotaan ja ilonsa pulppuavaa laulua.


Olemme kaikki rakkauden hedelmiä.
Tärkeimpiä asioita maailmassa ei nähdä silmillä, vaan sydämellä.

Kaikki on hyvin.

..Ja kun ollemme saaneet apua, kun olemme nousset jaloillemme..
Olemme vapaita valitsemaan -  jokainen hetki on uusi alku - :
Mitä rakkaus tekisi?

..ja pienin sopivin askelin, kuljemme kohti valoa.

..Ja ihmeinen vain kasvaa..

..Ja koska on ihan tylsä kasvaa yksin, sai pieni ihmeinen ystävän.
Tai no, myöhemmin selviää, minkä se sai.


(On muuten ihan mielettömän hyvä kirja, jonka päällä ihmeiset poseeraavat: "Parent's Tao Te Ching" William Martin)

Entä vaatetus, ettei vain tule kylmä..


Ihmeisen nimi on Mira(cle) ja hänen mekkonsa voi pukea ja riisua:


Toisen Miran hameeseen tarvitsi vielä tehdä sydän ja keksin tehdä sen tälla tavalla: 


 Ihana!