En malttanut olla poissa metsästä kauemmin. Piipahdin kurkkaamaan, mitä sinne kuuluisi. Kuljeskelin ympäriinsä ja etsin pikku toukkaystävääni. Mutta sitä ei ollut enää missään!
Hetken vaelleltuani, huomasin kuitenkin kanervikossa KOTELON!!
Sepä se, niinhän siinä varmaan kävi.
Toukka söi itsensä pulleaksi ja puuhaili itselleen kätevän kodin.
Kotelo kökötti paikallaan, joten jäin taas odottamaan..
Toukka söi itsensä pulleaksi ja puuhaili itselleen kätevän kodin.
Kotelo kökötti paikallaan, joten jäin taas odottamaan..
Odotus palkittiin pian kotelon hytkymisellä..
..ja pian esiin pilkisti veitikkamaiset silmät!
Niitä seurasi paljon punaista.
Mitä ihmettä!!
Mitä ihmettä!!
Eihän toukka ollut tämännäköinen!? Se on täysin muuttunut toiseksi.
- Enkä ole!
Sanoi pikkuinen leppäkerttu,
- Minä se olen edelleen!
Näin kuuluikin tapahtua!
Sanoi pikkuinen leppäkerttu,
- Minä se olen edelleen!
Näin kuuluikin tapahtua!
Hetken kuivateltuaan, leppis lähti lentoon iloisesti nauraen.
Toukkana kulkeminen oli ollut paljon työläämpää.
Toukkana kulkeminen oli ollut paljon työläämpää.
- Hei, tulkaa kaikki myttyset, katsomaan missä uusi kotini on!!
- Tässä näin, tervetuloa, minä asun koivun kainalossa.
Kirvoja kaivaten ja keräten.
Kirvoja kaivaten ja keräten.
Lisätietoja metsämyttystoiminnasta löydät
suomen ladun kotisivuilta.
suomen ladun kotisivuilta.

















