Elämänkiertoa syksyisessä metsässä

Olemme retkeilleet metsässä viikottain jo kohta kahden kuukauden ajan ohjaamani metsämörrikerhon merkeissä. Suunnittelen kerhoon teemoja vuodenaikoihin ja luonnonilmiöihin liittyen. Viimeisin aiheemme oli elämänkierto ja sitä varten piirsin kangastussilla valkoiseen liinaan kuvia elämänkierron eri vaiheista. Ompelin kanttinauhan kiertämään epämääräisen muotoiseksi leikattua liinaa ja silitin tussin kiinni.
Metsässä sitten keräsimme lasten kanssa liinalle kuviin liittyviä merkkejä metsäpaikaltamme. Merkkejä petoeläimistä ei kyllä löytynyt, mutta pian alkoi hauska leikki, jossa ilves jahtasi jänistä ja pöllö koitti saada oravaa kiinni. Kaikki kiertää.

En ole ennen keksinyt käyttää kangastusseja, mutta lupailin jo lapsilleni, että he voisivat piirrellä omiin paitoihinsa kuvituksia. Kesällä lapsille oli suuri hitti piirtää tatuointikynillä erilaisia robottien ja supermiehien kuviointeja (esim. nappuloita, kaiuttimia, lentomoottorit..) vartaloihinsa, joten kangastusseillekin löytyisi varmasti käyttöä!

Kotimajaprojekti - Osa IV

Kotimajassa kävi tänään jälleen kutsuvieraita ja sen kunniaksi viimeistelin valaistuksen kuntoon.

Valaistussuunnittelussa ensimmäinen oivallukseni oli led-valot, jotka eivät kuumenisi ja lämmittäisi pakastimen yllä jo valmiiksi hieman lämpenevää majaa. Hankin ensin Ikeasta kolmiosaisen led-listan, joka kiinnitetään seinään tai listaan ja töpseli seinään. Sitä mallaillessa paikalleen huomattiin, että sähköjohto on hankala vetää pistokkeesta ylös seinää pitkin ja ehkä hieman kyseenalainenkin pikkuisten linnanherrojen käytettäväksi. Lamppua kun olisi niin mukava siirrellä ja vedellä paikasta toiseen. Ledit olivat myös hieman liian kirkkaat ja niiden säätäminen paikalleen sopivassa kulmassa olisi vaatinut useampia toimenpiteitä, joten valaistuksen viimeistely jäi vielä odottamaan vähäksi aikaa. (Jotenkin tuntuu, että nämä ideoiden kypsyttelyajat ovat AINA tuoneet upeamman lopputuloksen, joten kannattaa odottaa..)

Tänään kulutin aikaa Tiimarissa ja tein löydön, kun huomasin myynnissä paristokäyttöisiä lyhyitä ledisarjoja. Vielä vähän syvemmältä kaupan uumenista löysin viinipullon viilentämiseen tarkoitetun pehmeämuovisen kassin. Loistavaa!! Kun vielä kahmaisisin mukaani vähän silkkipaperia, niin lamppu olisi valmis! Ostin tarvikkeet kahteen eriväriseen valaisimeen ja yllätin lapset. Valo jää hieman himmeäksi kassissa, mutta se toimii!! Tätä lamppua saa lapset siirrellä ihan rauhassa paikasta toiseen. Katsokaa miten hieno! Sinisellä kassilampulla saadaan aikaan hienoa merenalaisen maailman tunnelmaa.

Ledit eivät ole meidän käytössä vielä kuumenneet ja aiheuttaneet vaaratilanteita, mutta ehkä jollakulla olisi tämänlaisen virityksen turvallisuudesta jotain täsmennettävää..

Kuulin, että blogiini on yritetty jättää kommentteja, mutta niitä ei ole tullut näkyviin. En valitettavasti ole saanut niistä viestiä. Jos haluatte, voitte lähettää minulle suoraan kommentteja myös blogisähköpostiini: elina.puohiniemi@gmail.com

Seuraava osa projektista

Kotimajaprojektin ensimmäiseen osaan pääset klikkaamalla tästä.

Pienet yksityiskohdat

Tämän päivän pieni piristävä yksityiskohta löytyi juuri laatikkoni pohjalta ja sen olen tehnyt kauan aikaa sitten. Hän on pieni tammenterhohattuinen poika.

Toinen päivän piriste oli erään suosikkibloggaajistani (Attic24) blogissa piipahtaminen, hän oli käynyt aivan mahtavassa käsityönäyttelyssä, joka pursusi yksityiskohtia! Kannattaa kurkata!

iHaNiA YkSItYisKOhTiA!

Sienitarinateatteri metsässä

Syksyisessä metsämörrikerhossamme oli lauantaina pitkän retken päivä, jolloin olimme ihanat kolme tuntia auringonpaisteisella metsäpaikallamme.

Olen valmistellut kerhoa varten uuden teatteriesityksen. Keväällä kerhossamme vieraili Kokki Klorofylli kertomassa fotosynteesistä, mutta syksyisessä teatterissa Herra Tattis kurkkaili kulisseista ja tarina kertoi sienien elämästä vuoden kierrossa.

Osa esittäjistä on virkattuja, osa piirrettyjä ja yksi orava ilmoittautui meille ihan valmiina ilman hurjia valmisteluja. Olin nimittäin jo meinaamassa tuunata Serla-oravaa (niitä, joita vessapaperimerkeillä aikoinaan sai itselle ja joita kirpputoreilta löytyy helposti nykyään..) käsinukeksi, täytteet oli jo poistettu ja kädet auottu, mutta se kallisti ikävästi päätään ja oli hieman hankala pitää kädessä, joten oli parempi hommata oikea käsinukke esitykseen.

Yhdessä esityksen kolmesta näytöksestä saavat lapset tulla tunnistamaan sieniä ja keräämään niitä koriin näyttämöltä. Se oli aika hauskaa, kun herra Tattis toikkaroi vieressä auttamassa.

Keväisessä Kokki Klorofylli-esityksessä oli kaikki hahmot piirrettyjä ja niitä voi ostaa monisteena elinan puodista. Sienitarinateatteri taas on tilattavissa esityksen muodossa omaan metsäkerhoon tai päiväkotiin. Esitykset pidetään metsässä. Ota yhteyttä puoti@elinanpuoti.fi, jos kiinnostuit!

Piirros Herra Tattiksesta

Voikukka! Osa 5 - Sadonkorjuu

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Voikukat kasvoivat kauniisti ja tuotti hyvin satoa, harvennuksista sai pupumme herkkuja pitkin kesää ja varmasti meillä kasvatetaan voikukkaa uudestaankin. Talvi alkaa lähestyä, joten ajattelin olevan aika laskea viljelmät lattiatasolle ja katsoa miten käy.

Noh, ensin kuopuksemme pikku-prinssi haukkasi suunsa täyteen malliksi pupullemme ja pian osottautui että meillä on myös yksi erittäin ahkera leikkuupuimuri linnassamme, koska lähes koko sato tuli kerralla myllättyä lakoon ja parempiin suihin.

Jos voikukkaa siis haluaisi kasvattaa talvivarastoakin silmällä pitäen, pitäisi yhdelle pupulle olla hieman enemmän ruukkuja käytössä. Tai ehkä ensi kesänä nappaamme ensimmäisistä voikukista siemenet.. Nämä nimittäin tuli otettua kesän viimeisistä kukinnoista..

Siis kertakaikkisen hauska viljelykokeilu!

Klikkaa tästä ensimmäiseen voikukkatarinaan.