perjantai 29. heinäkuuta 2011

Puumajaprojekti - Osa III - VALMIS!!!

Tervetuloa puumajaamme!

Puumajan rakentamisen vaiheet:


Puumajasta tuli valmis muutamassa päivässä. Siitä tuli ihana ja rakas samantien.


Tikkaat oli alunperin tarkoitus jättää roikkumaan vapaasti, mutta kolmivuotiaalle poikaselle, joka joutui hakemaan useita tarvikkeita majaan edestakaisin kiipeämällä, kiipeäminen venkuroivissa tikkaissa oli vähän raskasta. Tikkaat solmittiin siis kiinni alapäästä. Ja oli se kyllä minullekin helpompi ratkaisu.. Juhlistimme majan valmistumista syömällä iltapalan majassa. Ihanaa suussasulavaa mustikkapiirakkaa! NAM!


Majaan pääsee kiipeämään aukon kautta.


Ja tässä eräs merirosvo seilaa aluksellaan. Lisää merirosvoleikin rekvisiitasta löydät aiemmasta jutustani.


Valmis puumajamme näyttää tosi hienolta ja houkuttelee lisäsuunnitelmien tekemiseen.. Entä jos tekisi siihen seinän toiselle laidalle tai vain pressusta katoksen? Mitäs, jos lisäisi majaan toisen kerroksen? JOOO! Ja sen katolle voisi tehdä parvekkeen!! Vain taivas, vai sanotaanko, että puiden latvat ovat rajana.. ;)


Pian majan valmistumisen jälkeen saimme erikoisvieraan kylään majaamme, kun majamestari pikkuveljeni saapui hammockinsa kanssa ja teki olonsa kotoisaksi. Kyllä ohi soutelevilla mökkinaapureilla oli arvoituksellisen näköiset ilmeet, kun miettivät, mikä tuo punainen banaani rinteessä onkaan..

torstai 28. heinäkuuta 2011

Puumajaprojekti - Osa II


Puumajan rakentaminen eteni vauhdilla. Seuraavaksi pääsivät pojatkin jo kiipeämään majan rungon päälle auttamaan lattian asentamisessa.


Majan tolppapäätyyn jätettiin aukko (kuvassa vasemmalla), jonka kautta voi kiivetä majaan sisään.


Viimein maja sai myös kaiteet.


Loppusilauksen majaan antoivat köysitikkaat. Eikö olekin kaunis solmu!!


Jatkuu osassa III.. 
Klikkaa tästä!

Puumajaprojekti - Osa I

Olimme pikkuveljeni kanssa oikeita majamestareita pieninä. Rakastimme majoja ja niiden rakentamista. Leikkiessämme majavia me ripustimme pussilakanan huoneen poikki ja asuimme padon sisällä, tuoleista teimme majaville majan. Majoja oli myös pöytien alla tai lundiahyllyköissä. Kun opin ompelemaan ompelukoneella tein putken, josta sai parin kepin avulla tehtyä harjateltan, jonka pystytimme omituiseen olohuoneen mattoomme kiinni solmimalla, koska matossa oli siellä täällä kuteesta muodostuneita lenkkejä, (joihin jäi välillä ikävästi varpaista kiinni..)

Majat ovat lähellä sydäntäni edelleen ja pitkin kevättä haaveilimme perheeni kanssa puumajasta mökillemme. Toteutimme yksinkertaisen puumajan seuraavanlaisesti:


Ensin valitsimme paikan, johon oli hyvä näkyvyys joka puolelta mökkitonttia, jossa oli upea maisema järvelle ja tukevat männyt. (Koivut eivät esimerkiksi kestäisi majanrakenteena)


Majaa varten tarvittiin tietysti puuta. Kaadoimme kaksi nuorta mäntyä ja mökin alta löytyi sopivasti lattialankkuja, joten puuta ei tällä kertaa tarvinnut ostaakaan. Pojista oli jännää katsoa, kun isi toimi metsurina. Pääsimme myös koko perheen voimin auttamaan, koska ensimmäinen mänty kaatui suoraan vasten toisen puun latvaa ja sitä piti sitten kiskoa kumoon.. Hii-op! Hii-op!


Puumaja tehtiin köysillä sitoen, jotta puut eivät siitä vahingoittuisi. Köysiä pitää löysätä puiden kasvaessa, mutta vasta muutamien vuosien kuluttua. Käytimme vanhoiksi jääneitä kiipeilyköysiämme, joita on virunut nurkissa joitain kymmeniä metrejä jo jonkin aikaa. Luovuuden linnan linnanherra pystyi köysitekniikat tuntien rakentamaan koko majan ihan yksin. Melko näppärää!


Ja aika hauskan näköistä puuhaa.. Lapset olivat mukana auttamassa. Pienempi sahasi leikkimoottorisahallaan majaa paremmaksi ja isompi auttoi köysien kanssa.


Ensimmäinen puu nostettiin hartiakorkeudelle. Entisenä kalliokiipeilijänä (vaikkakin välillä kuvittelen vain pitäväni taukoa..) rakastan köysiä, solmut ovat niin kauniita ja tällä tavalla rakennettu maja on aivan ihastuttava!


Seuraavaksi kolmionmuotoiseen majaan nostettiin sivut paikalleen ja koska kolmatta mäntyä ei ollut sopivassa kohdassa, pystytettiin siihen hirsi tolpaksi.



Ja näin on majan runko paikallaan. 


Ihana kuvakulma!



Jatkuu osassa II..

Kotimajaprojekti - Osa II

Nyt pääsette näkemään kotimajamme tämänhetkisen olotilan..

Tervetuloa majaan!!

Reitti on vielä hieman hankala.. Kiipeilyköydestä punottu.. Jos tuntuu liian vaikealta, voin kipaista tikkaat sänkymme vierestä.. (Kotona luovuuden linnassa kiipeillään nykyään melkein joka huoneessa..)


Hieman vielä pohdimme parasta ratkaisua köysitikkaiden, puutikkaiden ja kaapinseinään porattujen kiipeilyotteiden välillä, lapset kyllä luikkivat majaan helposti, joten jälleen kerran hieman pidempi harkinta-aika tuottanee mahtavimman lopputuloksen. Tietysti, voisinhan kysyä teiltä lukijoiltakin, mikä teidän mielestänne olisi hauskin vaihtoehto?


Rankka kiipeäminen palkitaan upealla maisemalla huoneen korkeuksista. Majassa on leikitty jo ainakin rakettia ja oktonauttia. Tilaa majassa on pystysuunnassa noin 60 cm, joten siellä mahtuu viisi- ja kolmivuotiaat poikamme ystävineen hyvin istumaan lyömättä päätään kattoon. Aikuiselle maja on hieman ahdas, mutta tarvittaessa siellä mahtuu vaikka aikuinenkin yöpymään.. ;)


Maja ei suinkaan ole vielä valmis, vaan seinään on tulossa muutoksia (mutta siitä lisää myöhemmin..) Seinän runko on tehty harjanvarresta, kakkoskakkosesta ja laudasta ja isot aukot ovat suurinpiirtein 30 cm x 30 cm suuria. Rakas linnanherramme on niiiin taitava rakentaja, että hänen kädenjälkeään voi ihastella loputtomiin. Huolella tehdyt liitokset hivelevät silmää ja maja kruunaa olohuoneemme. Katsokaa vaikka seuraavaa yleiskuvaa:


Eikö maja olekin aivan mahtava!! Olen niiiiin onnellinen olohuoneemme uudesta ilmeestä, että en malta muualla juuri ollakaan. Varsinkin kun alkukesällä linnaamme muutti tuo ikivanha ja ihana, maailman kaunein sohvakalusto.


Tässä vielä kokonaiskuva toisesta suunnasta. Kunhan maja valmistuu, poikani haluavat pitää sille oikeat juhlat! Ja sen olemme tainneet ansaita. Minkähänlaiset ovatkaan luovuuden Linnanjuhlat?

Niille, joilla on vilahtanut mielessä huolestuneita ajatuksia siitä, miten tuollainen maja pysyy pystyssä ja mitä se kestää, voin kertoa, että vaikkei maja olekaan yhtä tukeva kuin tavanomaiset seinäkiipeilyseinät, joiden tulee kestää paljon kiipeilijöiden ottaessa liidipudotuksia vastaan, niin niidenkin rakentamisessa kokemustaan kartuttanut linnanherramme nyökyttelee erittäin vakuuttavasti päätään, että maja kyllä kestää lasten painon erinomaisesti. Ja testattu on, että se kestää aikuisenkin.
Miten mukavaa onkaan asua vanhassa betonitalossa, kun voimme pitää riippumattoja sisällä ja rakentaa kestäviä majoja ja toteuttaa unelmiamme!

Kotimajaprojekti jatkuu..
Klikkaa tästä itsesi seuraavaan vaiheeseen!

Kotimajaprojekti - Osa I


Olohuoneemme nurkassa ei seiso Muumitalon kaunista kaakeliuunia, jonka päältä voisi esi-isä kurkistella, vaan siinä hurisee Erittäin Tärkeä Kaappi pullollaan Kesän Makuja ja Maittavia Aterioita ja vähän Suussasulavia Herkkujakin. ;)


Mutta eikö tuossa pakastimen päällä olekin hurjan yksinäinen tila? Olen ollut sitä mieltä jo pitkään ja haaveillut sen täyttämisestä mukavalla tavalla..

Nimittäin haluan rakentaa siihen majan lapsillemme. En mitään parvisänkyä, vaikkakin sellaisesta sain innoitukseni, vaan vain ja ainoastaan leikkikäyttöön soveltuvan rakennelman!! Aloimme suunnittelemaan majaa yhdessä ja kävimme kevään aikana läpi aikamoisen määrän erilaisia vaihtoehtoja.. Tässä joitain piirroksia suunnitelmista:


Tästä piirroksesta suunnittelu lähti käyntiin.. Olohuoneessamme on sisustuksena kaksi riippumattoa ja joskus tulevaisuudessa yhdellä seinällä tulee kasvamaan mänty (Sen siemen on jo laitettu itämään..). Mietimme poikien kanssa, että majaan tarvitaan ainakin köysitikkaat, seinät ja ikkuna.


Pian suunnitelmissa alkoi rönsyillä erilaiset parvekkeet, laudoitetut seinät, eritasoiset huoneet ja siivoamista varten saranoitu seinä. Esikoinen ehdotti majaan liitettäväksi myös putkia, joita pitkin sieltä voisi laskeutua liukumalla alas.

Hmm.. Mitä mutkikkaammaksi piirrustukset kävivät, sitä kauemmaksi tuntui toteuttaminen vetäytyvän.. Kesäloma alkoi kuitenkin lähestyä ja silloin olisi aikaa majaunelmien toteuttamiseen. Lopulta piirros alkoi näyttää tältä ja tämän kanssa menimme rautakauppaan:

Rautakaupasta tarvitsimme 6 mm paksua vaneria ja kakkoskakkosta (Ja varmaan jotain muutakin, vaikka kaikenlaista Olennaista löytyi myös työkalupakin uumenista). Sitten olohuoneemme muuttui vähäksi aikaa rakennustyömaaksi.. Hihii! Unelmien toteuttaminen on huikeaa!!


Pysykää mukana, seuraavaan päivitykseen laitan
kuvia valmiimmasta majasta..

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Har har har!! #%@ !!


Olimme heinäkuun alussa mökkeilemässä ja siellä ajankohtaisena leikkinä oli merirosvoilu. Leikin rekvisiitaksi valmistimme yhdessä poikien kanssa merirosvolipun. Poikani suunnitteli kuvan, piirsin sen kaavapaperille ikkunaa vasten läpi ja siirsin kuvan huovalle. Ompelin luut käsin mökillä kiinni vanhaan villakangastilkkuun (joka on jäänyt yli kauan aikaa sitten, kun tein paisuvia vauvamahojani varten lisäkkeen talvitakkiini..).


Lipun toiseen reunaan ompelin nauhakujan, jonka yläpään ompelin umpeen. Lipussa kuului olla myös reikiä ja repaleinen toinen reuna. Pujotimme lipun viimein oksaan ja leikki alkakoon!!


Merirosvoilun yksi tärkeä osa on tietysti aarteenetsintä. Otin kotoa mökille mukaan tukevaa kopiopaperia (220 g/m2), jonka värjäsin uunipellillä vahvassa teessä ja kuivatin saunassa. Kun paperi oli kuiva käärin sen rullalle ja sytytin palamaan saunan kiukaan tulipesässä. Koska paperi oli vahvaa, ei sitä puhaltamalla saanut sammutettua, joten pian vain dippaamaan ämpäriin ja karttapaperi oli valmis.


Piirsin paperille aarresaaren kuvan, unohtamatta kompassitähteä! Väritimme kuvan yhdessä. Muistelin samalla, miten ihanaa lapsena oli katsoa vierestä, kun isäni piirsi minulle kuvia. Hän piirsi tarinoita samalla, kun kertoi niitä. Saman totesivat poikani, kun pyysin heitä piirtämään kanssani.. Välillä on vain niin ihanaa katsoa kun äiti piirtää.
Löysin paikalliselta kirpputorilta pienen metallisen kirstun, jonka kätkin pääkallovuoren uumeniin ja pojat pian hihkuen lähtivät aarretta etsimään. Kirstusta löytyi aarteena hopeakolikoita eli foliopaperiin yksitellen käärittyjä pantterikarkkeja..


Emme myöskään unohtaneet merirosvojen vaatetusta, johon kuului tietysti silmälaput (villakangastilkku ja kuminauhaa) kummallekin pojalle (ne eivät olleet kovin mukavan tuntuisia päällä) sekä päähuivi, joka sidottiin solmuun takaraivolle.

Merirosvot olivat myös varastaneet ritareilta miekan itselleen, mutta siitä kerron lisää joskus toiste.. ;)

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Lisää lemmikkejä tulee kotiin!!


Mökkilomalla eräänä kauniina helteisenä päivänä minua meinasi olla mahdotonta kiskoa mukaan veneretkelle ihastuttavaan uimapoukamaan, mutta tänään, erittäin tihkusateisena ja viileänä kesäpäivänä, pakkasin koko konkkaronkkani autoon ja suuntasimme päättäväisesti kohti Korkeasaarta.. Krhm, erikoista..

Jossain kehä ykkösen paikkeilla tulin kuitenkin järkiini, koska sade oli todellakin intensiivistä ja taivas tukevasti pilvien peitossa. Mutta minne, minne menisimmekään!?! Auttaisiko seuraava kuva arvaamaan.. Tiedättekö, missä voi nähdä tällaisen?


Falkullan kotieläinpiha ei saanut kannatusta, eikä liioin muutkaan ehdotukseni, eikä shoppailukaan ole meidän juttumme. Koko retkestä meinasi jo tulla vetinen reissu eläintarhaan, kunnes lopulta keksin ehdottaa Tropicariota, joka on Vallilassa. Siellä kävimme pari vuotta sitten, eikä kaikki meistä ole sitä vielä nähnyt. Suuntasimme siis kohti Sturenkatua.

Musta mamba luo nahkaansa

Liskot ja käärmeet, lintuhämähäkit sekä kilpikonnat ihastuttivat meitä kaikkia ja varsinkin eräs Musta Mamba, joka päätti luoda erittäin pitkän nahkansa silmiemme edessä, SE oli mielenkiintoista!

Mukaan tarttui lapsille myös uudet lemmikit, lisko Söpökkä ja käärme Myrkkyviitta. Kotiin tultuamme aloimme oitis rakentamaan uusille lemmikeille terraarioita.


Yksinkertaisimmillaan terraarion tekee muovilaatikosta, johon asettaa pohjalle kiviä ja akvaariosoraa. Sekä tietysti ruokakupin. Tässä Söpökkä on terraariossaan yhdessä Krokotiilin ja vauva-krokotiilin kanssa.


Olemme juuri möbleeranneet lastenhuoneeseen toisesta huoneesta Lundiahyllyt, joten toisen terraarion inspiroiduimme rakentamaan "kiinteästi" suoraan hyllyyn. Kotoa löytyi pahveja ja ohuita huonekalulevyjä (purettujen lipastojen taustalevyjä, koska mitään ei ole heitetty pois, kun niitähän voi joskus tarvita, kuten jälleen kerran huomasimme!) sekä teippiä ja muovipleksiä (joka on ollut suojaamassa stereoita niin pupulta kuin vauvoiltakin).


Seuraavaksi siis sahailin palasia oikean kokoisiksi. Pohjaksi tarvitaan levy, joka estää akvaariosoran valumisen hyllyn reunojen yli.. Sivuseinistä toinen sujautettiin Lundiatikkaiden koloihin ja toinen teipattiin ylä- sekä alareunastaan hyllyihin kiinni. Etureunaan teippasin vielä reunuksen kiinni.


Pleksiä varten kääntelin esiin ylemmän hyllyn rumemman reunan, jossa oli jo muutamia ruuvinreikiä valmiina ja ruuvasin reunaan pari ruuvia, joista pleksi saatiin narulla roikkumaan paikalleen. Sellainen seinä on lapsenkin helppo avata ja sulkea lemmikkiä hoitaessa. Terraarion kattoon kiinnitin sinitarralla dot-it -lampun (Sen samaisen kuin hellan katossa oli ennen.. Se on ollut myös majojen valaisimena ja monissa muissakin leikeissä mukana..)


Sisustuksena terraariossa on akvaariosoraa, kiviä, kultaköynnös -kasvi, joka pärjää (jos pärjää..) hyvin varjoisissakin paikoissa sekä soran alle piilotettu peili, joka toimii leikkilammikkona.


Tätä ei kuulemma pureta ikinä!!