perjantai 25. helmikuuta 2011

Lastenkutsujen ohjelmaa

Olemme jo pitkään etsineet aarteita ja kadonneita sukkia meidän ikioman joulutonttumme vuoksi. Hän kun aina hukkasi sukkansa joulun alla kotonamme nuuskiessaan. Häneltä sain idean lastenkutsujen ohjelmaan ja tällaista meillä sitten oli.


Kotimme on melko erikoinen, koska eteisestä aukeaa ovi komeroon, joka on vain metrin korkuinen. Tästä kulki läpi vain ne, jotka uskalsivat!! (Siis kaikki..) Pääkallovuoren toisella puolella odotti merimaisema ja kiipeäminen vuoren rinnettä ylös. Vuorella istuttiin kallion jyrkänteellä (siis metrin korkeudessa, jossa sijaitsee vuoteemme) ja ongittiin merestä saalista. Se ei sitten ollutkaan mikään tavallinen saalis, vaan jokainen sai ongenkoukkuunsa palasen aarrekartasta!!


Palat piti teipata yhteen ja tältä se sitten näytti.



Palojen toisella puolella luki, että tulivuori, jonka rinteellä lapset nytkin juuri oleilivat, oli juuri purkautumassa ja sekös kauhistutti ja jännitti kaikkia!! Tuli kova kiire onkia viimeisetkin kartanpalaset ja teipata ne yhteen. Kartan katkoviivaa pitkin seikkailusta toiseen kulki juhlijoiden tie ja lopulta tultiin perille kartan osoittamaan kohtaan, jossa aarteen pitäisi olla. Tarvittiin monta lasta auttamaan, että päästiin (pehmolelulaatikon) pohjalle, josta löytyi tällainen kirstu:


Kirstussa kimalsivat kaikenlaiset kolikot ja timantit, mutta sen pohjalla oli myös pienet kortit kaikille lapsille. Korteissa oli kuva-arvoituksia eri paikoista asunnossamme. Näistä paikoista sitten löytyi lopulta kätkettynä jokaiselle oma pieni paketti.

Näitä juhlia oli tosi hauskaa miettiä ja järjestellä, mutta ennen kaikkea niitä oli hauska viettää!

Järjestelyistä vielä sen verran, että Pääkallovuoren suuaukkoon on kiinnitetty paperista tehdyt hampaat ja piirsin cyproc-levyyn nuo silmät, kun se ollaan vielä maalaamassa jonain päivänä. Kartan piirsin tukevalle paperille ja päällystin kontaktimuovilla, jotta sen voi teipata uudelleen ja uudelleen leikeissä. Kirstun olen ostanut aikoinaan puuvalmiina Sinellistä ja sen maalasin akryylimaaleilla.

Tähtien sotaa!


Meillä on jo kauan kinuttu valomiekkoja, mutta ei sellaisia olla vielä ostettu. Kun sitten tuli selailtua käsityöohjeita netissä ja osuin tällaiselle sivulle samalla, kun poikani seisoi vieressä, se oli menoa! Minut oli helppo ylipuhua ja ohje oli helppo katsoa kuvasta.. Miekat valmistuivat päivässä ja nyt on kaksi tyytyväistä miekkataistelijaa riehumassa täällä. (Kuvassa pitäisi Yodallakin olla vihreä valomiekka, mutta nyt kävi näin, että vaihtoivat miekat keskenään..)


Laitoin täytteeksi pitkän ja kapean palan vaahtomuovipatjaa, koska pumpulitäytteinen miekka piti aina iskun jälkeen suoristaa, samoin ajateltiin, että olisi käynyt myös pumpuli&rautalankatäytteellä. Vielä on tilauksessa pari tyhmisten miekkaa, jotta pojat voisi sitten miekkailla isommallakin porukalla.. Mutta minä en saa tehdä itselleni pinkkiä miekkaa, kun sellaista ei ole olemassakaan.. ;)

tiistai 15. helmikuuta 2011

Lastenkutsut

 
Tässä taapertaa kohti kutsuvieraiden ovia kutsukorttikameleontit. Juhlan sankari tykkää liskoista, joten kun löysin Disneyn nettisivujen syövereistä tällaisen askartelutehtävän, huomasimme heti, että tämähän olisi hauska kutsukortti! Lapset värittivät, kirjoitimme kutsun kameleontin kylkeen yhdessä, vielä liimaus kokoon ja kikatellen käytiin kiinnittämässä kavereiden ulko-oviin yllätykset.

torstai 3. helmikuuta 2011

Lohikäärmeiden ja kissojen elämää..

Viime keväänä, mahtavien lumimäärien seassa, kävimme Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa muistelemassa kesää ja vihreyttä. Samalla reissulla ostimme pitkänsillan kupeessa olevasta pilailupuodista ihomaaleja.

Ne ovat olleet iso hitti pojilleni ja olen maalaillut saunapäivinä pojat ennen saunaa, useimmiten lohikäärmeiksi ja kissoiksi ..tai koiriksi. En halua maalata koko pikkumiehiä, vaikka he kyllä olisivat siitä kiinnostuneita, joten koitamme vaatteilla värittää osan hahmosta. Kissankorvat olisi hyvä vielä askarrella, niin asu olisi täydellinen!

Isoveli haluaa olla lohikäärme. Oikeat ihomaalit ovat tosi hyviä, kun ne kuivuessaan eivät sotke, kuten esimerkiksi Tiimarin ihovahakynät. Pojat saavat sellaisilla maalailla itse itseään samalla, kun maalaan toista poikaa. Ja sitten leikki alkakoon!!
(Ja kyllä ne sotkutkin ovat toistaiseksi pyyhkiytyneet helposti pois..)


Lohikäärme tarvitsee tietysti siivet. Ompelin lohikäärmeen siivet tosi makeesta kankaasta. Se kimaltelee monissa väreissä. Niiden sisällä on vaahtomuovia, jotta ne pysyvät muodossa paremmin, olematta kuitenkaan kovat. Minulle itselleni tehtiin pahvista vastaavanlaiset siivet lapsena, joilla leikin lentävää yksisarvista hevosta. Ne on vieläkin meillä leikeissä mukana..